”Ei lasillistakaan enää” – lempääläinen yrittäjä nauttii tasapainoisesta elämästä

Maj-Len ja Kristian Lella menivät naimisiin syksyllä 2021. -Elämä on nyt tasapainoista ja pidän itseäni onnekkaana, Kristian Lella sanoo. Perheeseen kuuluvat aikuisten lasten lisäksi hevosia ja koiria, muun muassa 65-kiloinen bullmastiffi Allan. – Kerran nuohooja odotti puoli tuntia autossa, kun ei uskaltanut tulla autosta ulos Allanin kiertäessä autoa, Lella naurahtaa. – Allan on kuitenkin tosi kiltti, vaikka kokoa onkin paljon. Kuva: Annika Eronen

Vuonna 2011 lempääläinen yrittäjä Kristian Lella teki yhden elämänsä suunnan muuttavista ratkaisuista. Siskonsa suosituksesta hän lähti kuuntelemaan luentoa Minnesota-hoidosta Tampereelle. Miten tähän oikein oli tultu?

Lellan elämäntie olisi voinut olla alun alkaenkin hyvin toisenlainen. Koulussa hänet leimattiin ylivilkkaaksi ja vähän tyhmäksi, kun oppiminen oli vaikeaa.

– Oli selvää, että minulla oli ADHD ja keskittymishäiriö, mutta sen sijaan että olisin siihen aikaan saanut asiaan apua, minua pidettiin kouluun sopimattomana. Rehtori sanoi suoraan, että aiotko todella tulla vielä syksyllä takaisin suorittamaan peruskoulua loppuun, Lella muistelee.

Tahdonvoima ja päättäväisyys ovat kuitenkin aina olleet Lellassa eteenpäin vieviä luonteenpiirteitä. Hän meni töihin, opiskeli itsensä kuljetusteknikoksi ja lopulta myös logistiikkainsinööriksi.

– Tein nuorempana töitä hyvin monipuolisesti, työskentelin muun muassa Riihimäen seurakunnan idän työryhmässä, jossa vietiin linja-autolla apua venäläisiin vankiloihin ja sairaaloihin. Kävin Pietarissa niin monta kertaa, että osasin ajaa siellä paremmin kuin yhdessäkään suomalaisessa kaupungissa. Siinä näki myös elämän nurjaa puolta, kun veimme ruokaa katulapsille. Välillä taistelin toimimattomien linja-auton jarrujen kanssa tuntikausia 30 asteen pakkasessa linja-auton alla, Lella sanoo.

Alkoholi oli tullut jo teini-iässä mukaan Lellan elämään. Humalassa olo helpotti, oli rento ja vapautunut. Kun ikää tuli lisää, juominen lisääntyi ja lopulta pitkät ryyppyputket sotkivat elämän kokonaan.

– Se oli yhtä vuoristorataa. Minulle tulivat näiden putkien jälkeen kauheat morkkikset ja olo oli henkisesti tosi huono. Kun krapula ja morkkis alkoivat helpottaa, sama alkoi taas uudestaan. Se oli hyvin kuluttavaa elämää.

– Jokaisella suvulla on kaapissa luurankoja, joista vaietaan ja joita hävetään aivan suotta, sanoo yrittäjä Kristian Lella. – Elämä ei ole helppoa kenellekään, jokaisella on omat vaikeutensa. Kuva: Annika Eronen

Minnesota-hoito osoittautui Lellan kohdalla hyvin toimivaksi. Paikalla oli aina koulutettu terapeutti, joka puhui suoraan kaunistelematta ja pisti kohtaamaan myös juomisen seuraukset. Lella alkoi ymmärtää, mitä juominen teki hänen elämälleen ja ettei hän selviäisi pitkään enää edes hengissä, jos sama jatkuisi.

– Kaikki kaverini eivät ymmärtäneet, kun lopetin, mutta muutama hyvä ystävä minulle jäi. Alkoholi ei sovi minulle ja nämä ystävät tietävät sen. En voi käyttää alkoholia yhtään, kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Eihän keliaakikollekaan sanota, että ota nyt tuosta yksi pulla, eihän se mitään haittaa. Olen kuitenkin saanut alkoholin tilalle niin paljon muuta, että pidän itseäni onnekkaana.

Lella kertoo olevansa rikas mies, mutta ei tarkoita rahaa tai materiaa. Mies on selvinnyt niin nuorena koetusta konkurssista kuin myös avioerostakin. Ja lopulta myös alkoholismista.

– Minulla on nyt tasapainoinen elämä ja hyvä parisuhde ja olen saanut ne asiat elämääni, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Lella on luonteeltaan impulsiivinen, mutta hänen puolisonsa Maj-Len Lella kertoo, että aviomies on myös herkkä.

– Herkkä ja rakastava, joka aina ottaa toiset huomioon, hän sanoo puolisostaan.

– Hän huomioi minua jatkuvasti ja jos jotakin tarvitsee tehdä, kuten hevosille uudet aitaukset, hän tekee ne. Kristian on aina puuhaamassa jotakin ja kun yksi projekti loppuu, seuraava alkaa.

Lella on jo nuoruudestaan saakka tottunut tekemään töitä tavoitteidensa eteen. Yrityksessään hän haluaa olla hyvä johtaja, joka ei alista ja polje ketään.

– Jos kettuilet ja olet inhottava, huomaat pian, ettei sinulla enää ole työntekijöitä, Lella sanoo.

– Pitää johtaa, mutta tehdä se hyvin. Raha on vain yksi osa palkkaa ja työn palkitsevuutta. Yhteenkuuluvuuden tunne on yrityksessä myös hyvin tärkeää.

Lella on löytänyt raviurheilusta itselleen rakkaan harrastuksen. Alkujaan hevosia oli yksi, nyt jo kymmenen. Maj-Len Lella on tehnyt ravialan töitä 35 vuotta ja yhdessä pariskunta on vienyt muun muassa perheen Way to Go -nimisen hevosen huipulle.

– Sitä on pidetty pienenä ihmeenä, miten se lähempänä kahdeksaa ikävuotta yhtäkkiä alkoi menestyä, Lella sanoo.

– Se on voittanut lukuisia ravilähtöjä ja myös suurkilpailuja. Se on eläkepaikkansa tallissamme ansainnut.

Raviurheilussa Lellaa kiehtoo kilpailemisen lisäksi se, ettei raha välttämättä ratkaise, kuka menestyy ja kuka ei.

– Jos on silmää, voi pienelläkin rahalla ostaa hevosen, josta tulee voittaja. Aina näin ei tietysti käy, mutta Way to Go on osoittanut, että kaikki on raviurheilussa mahdollista.

Lella on puhumassa Seinäjoen Business Festival -tapahtumassa keskiviikkona 24. tammikuuta.

Annika Eronen

Huippuravuri Way to Go:n vahvuutena on kestävyys. -Se saattaa jäädä vähän lähdössä, mutta kun muut hyytyvät, se jaksaa loppuun asti painaa täysillä, Kristian Lella kertoo hevosestaan. Kuva: Annika Eronen