Kuisma: Lastusten lumilla

Juha Kuisma

Lastusten susihavainto olikin Manne Viljamaan havainnon mukaan nuori susipari. Nähtäväksi jää, millaista on elää susiparina Lastusten takametsissä. Lempäälän ja Kangasalan välisissä metsissä on kyllä tilaa. Toistaiseksi niissä metsissä on tehty aika ajoin karhuhavaintoja. Valkeakosken-Sääksmäen alueella oleskelee susilauma, emmekä toistaiseksi tiedä mitään nuoren susiparin ja lauman välisestä suhteesta.

Susireviirejä kuvaavassa kartassa on tähän asti ollut aukko keskisen Pirkanmaan kohdalla. Sitä katsoessa ajatus on ollut: olisi ihme, jos tuohon ei susia ilmaantuisi. Suden kulkemisesta on muuten varmana pidetty havainto edellistalveltakin.

– Katso, iso koira, sanoo kolmivuotias isoäidilleen ja kun mummu katsoo, mikä se iso hahmo kaukana aukealla onkaan, on se mummun mukaan jolkottava susi.

Naapuri varmisti asian jälkien perusteella tietämättä näköhavainnosta.

Lempäälän ja Kangasalan välisellä suurella metsäalueella on ollut vaellusta muutenkin. Aina silloin tällöin saukko vaeltaa Kangasalan puolelta oja- ja jokiverkostoa myöten Lastusiin ja Ahtialanjärvelle. Havaintoja tehneet kertovat saukon laskevan mäkeä Kuivatun Tervajärven pumppaamon penkoilla. Siinä matkatessaan saukko varmasti näkee koskikarojakin, mutta eipä eläin niistä meille ihmisille raportoi.

Kauriita kulkee täällä pienissä laumoissa ruokaa etsimässä. Valkohäntäkauris viihtyy peltojen äärillä. Pieni ja punertavan ruskea metsäkaurislauma tekee kapeita polkujaan lumiseen metsään. Metsäkaurislaumaa johtaa pukki – joka toki ajattaa naaraat edellään – sillä ilvekselle kelpaavat kauriit olivatpa mitä sorttia tahansa. Ilveksen jäljet alkavat olla arkinen, juuri ja juuri mainittava asia. Viimeksi ilves käveli pihatietä naapurin ulkoportaille.

Täytyy mainita, että takavuosina muuan kokenut metsästäjä löysi Lastusten kartanon metsistä, niin kutsutusta Innilän latumaastoista poron jäljet. Poron tunnistaa sorkkien lumikenkämäisestä muodosta ja sukulaisiinsa verraten sorkkien suuresta koosta. Kun asiaa pähkäili, tuli johtopäätökseksi, että kyseessä olisi ollut Urjalan Sirkkavuoren aitauksesta karannut poro, joka oli etsiytymässä kohti pohjoista.

Talomme takaa kulkee pitäjän kauneimmaksi rankattu hiihtolatu Innilän hiihtomajalta Lastusten koululle. Hiihtäjiä näkee joka päivä, viikonloppuisin yhä enemmän. Hiihtävätpä jotkut tätä kulttuurimaiseman loivissa kinkamissa kaartelevaa latua pimeälläkin isohkon otsalampun valossa. Tällä lumimäärällä ja näillä lämpötiloilla latu mainittu olisi hiihdettävissä vielä maaliskuun lopullakin. Kannattaa käydä kokeilemassa: ota lähtö Innilästä ja pyydä hakuauto Lastusten koulun pihaan.

Maaliskuun lopulla hiihtäjä tapaa täällä joutsenia, jotka toisinaan kävelevät ladulla. Mutta näitä lintuja vastaan ei ole kukaan keräämässä kansalaisaloitetta.

Vielä voisi raportoida jänisten älykkyydestä. Pihaamme on lyöttäytynyt muutama rosvorusakko. Ovat oppineet syömään lintulaudalta varisevia auringonkukan siemeniä. Oikein kaivavat lunta ruokintapaikalla ja tekevät kissat levottomiksi. Ruokaa etsiessään nämä veijarit kokeilevat kalvaa kaikkea sellaista vihreää, mitä ei ole verkolla suojattu.

Fasaanit tulivat ja menivät. Kylämme on näille värikukoille liian kylmä ja liian köyhä, arvelen.

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija