Omakotiliitto tavoittelee omaa piirijärjestöä Pirkanmaalle  

Järjestöpäällikkö Sami Toivanen sanoo, että pirkanmaalaisten pientaloasukkaiden ääni kuuluu tällä hetkellä vaimeasti valtakunnassa. Omakotiliitto onkin perustamassa Pirkanmaalle omaa piirijärjestöä. Sen on määrä aloittaa toimintansa vielä tämän vuoden aikana. (Kuva: Suomen Omakotiliitto ry)
Järjestöpäällikkö Sami Toivanen sanoo, että pirkanmaalaisten pientaloasukkaiden ääni kuuluu tällä hetkellä vaimeasti valtakunnassa. Omakotiliitto onkin perustamassa Pirkanmaalle omaa piirijärjestöä. Sen on määrä aloittaa toimintansa vielä tämän vuoden aikana. (Kuva: Suomen Omakotiliitto ry)

Valtakunnallinen Suomen Omakotiliitto ry tehostaa toimintaansa kasvavassa ja kehittyvässä Pirkanmaan maakunnassa. Järjestöpäällikkö Sami Toivanen kertoo, että liiton tavoitteena on saada Pirkanmaalle oma piirijärjestö vielä tämän vuoden aikana. Liki 540 000 asukkaan Pirkanmaa kuuluu tällä hetkellä Hämeen piiriin. Hän arvioi, että uuden piirin perustaminen lisää pirkanmaalaisten pientaloasukkaiden intoa perustaa uusia omakotiyhdistyksiä.  

Sami Toivasen mukaan pirkanmaalaiset ovat nyt aliedustettuina Omakotiliiton toiminnassa maakunnan kokoon nähden. Kuitenkin Pirkanmaa on merkittävä pientaloasukkaiden maakunta. Tällä hetkellä Pirkanmaan alueella on vain 15 Omakotiliiton jäsenyhdistystä.

– Uuden piirin myötä myös pirkanmaalaisten pientaloasukkaiden ääni kuuluu selkeänä Omakotitaloliiton kautta valtakunnalliseen päätöksentekoon, Toivanen toteaa.

Vuodesta 1947 toimineen Omakotiliiton muodostavat omakotiyhdistykset ja vapaa-ajan asukkaiden yhdistykset. Omakotiliittoon kuuluu tällä hetkellä 14 alueellista piirijärjestöä, joista yksi on on valtakunnallinen Vapaa-ajan asukkaiden liitto.

Suomen Omakotiliitto ry on alansa ainoa valtakunnallinen pientaloasukkaiden ja vapaa-ajan asukkaiden edunvalvonta- ja palvelujärjestö, joka edistää pientalovaltaista elämänmuotoa. Omakotiliitto on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja siihen kuuluu 225 paikallisyhdistyksen kautta jo 70 000 henkilöjäsentä.

Toivanen sanoo, että yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt viime vuodet hyvin vakaana.

– Jäsenillä on aito vaikutusmahdollisuus siihen, millainen Omakotiliitto on ja mitä kaikkia asioita se edistää.

Sami Toivanen katselee pientaloasumisen Suomea neljästä ikkunasta. Ne ovat isot kaupungit, kehyskunnat, syvä maaseutu ja mökkivaltaiset kunnat.

Helsinki on hyvä esimerkki pientaloasumisen isosta kaupungista. Tampereella on kokoonsa nähden vähän pientaloasumista.

Vajaan 45 000 asukkaan Nurmijärvi on tyypillinen kehyskunta, jossa pientaloasuminen on vahvaa niin kuntakeskuksessa kuin uusissa taajamissa.

Esimerkiksi liki 1 200 asukkaan keskisuomalainen maalaispitäjä Kyyjärvi edustaa perinteistä maaseutua.

Eteläsavolaiset Mäntyharjun ja Puumalan kunnat ovat valtakunnallisestikin kuuluja mökkikuntia.

Toivanen muistuttaa Tampereen erityispiirteestä. Tampereella pientaloasumisen idea on valunut viime vuosikymmenien aikana keskuskaupungin kehyskuntiin.

– Tampere on menettänyt pientaloasumisen identiteettiä. Kaupunkia leimaavat isot kerrostaloalueet. Kaupunkia on tiivistetty kaavoittamalla väen vängällä rakennuspaikkoja kerrostaloille.

Sami Toivanen kyselee aktiivisesti vieraillessaan kunnissa virkamiehiltä ja päätöksentekijöiltä, mikä on heidän käsityksensä syistä, joilla ihmiset valitsevat asuinpaikkakuntansa.

– Kunnat eivät ole tutkineet asukkaidensa valintakriteereitä.

Toivasen mielestä kunnat saisivat arvokasta ja merkittävää tietoa, jos ne selvittäisivät vetovoimatekijöitään.

Omakotiyhdistykset voivat olla merkittäviä vaikuttajia paikallistasolla omissa kunnissaan. Toivasen mukaan esimerkillisesti toimiva yhdistys elää voimakkaasti ajassa, ja se seuraa tarkasti kunnan toimintaa ja päätöksentekoa. Yhdistys nostaa asioita oikea-aikaisesti esille esimerkiksi kaavoitusta tehtäessä.

Toivasen mukaan kuntayhteistyö on ratkaisevan tärkeää koko Omakotiliitolle ja omakotiyhdistyksille. Yhteistyön tavoitteena on, että kukin kunta on parempi paikka elää.

– Pientaloasukkaiden olisi hyvä ymmärtää kunnissa niiden asioiden ja päätöksien suuri määrä, joka vaikuttaa tavalla tai toisella pientaloasumiseen.

Toivanen korostaa, että pientaloasukkaat pystyvät aidosti auttamaan kuntia tekemään hyviä päätöksiä. Se edellyttää avointa vuoropuhelua. Monessa kunnassa ongelmana ovat valitukset. Niiltä pystyttäisiin välttymään, jos asioihin otettaisiin vakavasti kantaa ideointi- ja valmisteluvaiheessa. Valmiiden päätöksien muuttaminen on käytännössä varsin vaikeaa ja vähäistä.

Toivanen arvelee, että hyvinvointialueiden perustaminen vaikuttaa monen kunnan elinvoimaan. Jos sote-palvelut karkaavat kauaksi, kunta voi alkaa kärsiä pientaloasumisen kulttuurin kuihtumisesta.

– Omakotiyhdistyksillä on merkittävä rooli yhteisöllisyyden rakentajina ja sen vahvistajina. Yhdistykset tarjoavat pientaloasukkaille oman viiteporukan. Yhdistykset voivat olla myös yhteisten palvelujen ja koneiden hankkijoita.

Omakotiliitto nostaa kuntien merkitystä esille jakamalla Vuoden pientalomyönteisin kunta -palkintoa. Sellainen voidaan antaa alle 50 000 asukkaan kunnille ja yli 50 000 asukkaan kunnille. Seuraavan kerran tunnustukset jaetaan tulevana keväänä.

Järjestöpäällikkö Sami Toivanen on valmis tulemaan kentälle, jos täällä halutaan perustaa uusi omakotiyhdistys, tai jos toimiva yhdistys haluaa osaksi valtakunnallista verkostoa ja liittyä Omakotiliiton jäseneksi.

Toivasen mukaan omakotiyhdistys lunastaa paikkansa, kun sen jäsenillä ja hallituksella on aito halu vaikuttaa. Ajan henkeen kuuluu, että omakotiyhdistyksissäkin omaksutaan notkea tapa tehdä asioita. Järjestäytymisessä on joukkovoima ja mahdollisuus esiintyä vaikutusvaltaisena yhdistyksenä.

– Vaikuttamisen tähtäimessä voi olla nykyistä parempi kunta. Toiminta perustuu laajaan verkostoitumiseen. Toimijoilla on avoimet yhteydet päättäjiin. Tämä on kansalaisjärjestötoimintaa, joka on joidenkin otettava hyödyllisenä harrastuksena.

Toivanen huomauttaa, ettei omakotiyhdistyksen toiminta kehitys, jos sen toiminta jää kahteen lakisääteiseen kokoukseen vuodessa.

– Tarve omakotiyhdistyksien toiminnalle ei ole hävinnyt mihinkään. Tällä hetkellä esimerkiksi asumiskulut ovat isosti ihmisten huulilla. Lisäksi talojen teknistyminen tuo omat haasteensa. Kysymys kuuluu, osaammeko asua moderneissa taloissamme? Tavallisesti asukkaat muuttavat tuliterään kotiin, eikä heillä ole kokemusta siitä, miten talo toimii. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen rakennetut rintamamiestalot olivat asujiensa itsensä itselleen rakentamia. Heillä oli näppituntuma taloon.