Raimo Eskola oli esikuva ja innoittaja

Raimo Eskola oli urheilun monitoimimies. Vuonna 2011 hänet palkittiin vuoden yleisurheiluvalmentajana Hämeessä. Kuva: LeKi-YU kotisivut

2020-luvulla lempääläinen yleisurheilu on elänyt voimanvuosia. Lempääläiset yleisurheilijat ovat nykyään tuttu näky Kalevan kisojen ja nuorten SM-kisojen tulosliuskojen kärkipäässä.

Joskus oli asia täysin toinen. Vuonna 1977 Lempäälän Kisa, paikkakunnan johtavana yleisurheiluseurana, sai sen ajan piirinmestaruuskisoista vaivaiset kaksi sijoituspistettä eli vain kaksi LeKin urheilijaa selvisi lajeissaan Hämeessä/Pirkanmaalla kuuden parhaan joukkoon. Kukaan lekiläinen ei ollut lähelläkään päästä aikuisten SM-kisoihin eli Kalevan kisoihin, eikä junioripuolellakaan menestyjiä ollut.

 

Tilanteeseen tuli nopea ja iso muutos, kun vuonna 1979 LeKiin palasi aikansa huipputekijä, seiväshyppääjä Raimo ”Rami” Eskola. Hän oli mahtava esikuva ja innoittaja sekä antoi aloittelevalle urheilijapolvelle korvaamattomia valmennusvinkkejä. Urheilun monitoimimiehen elämänlanka katkesi 74-vuotiaana 30. tammikuuta.

Monilahjakas Eskola nousi rakettimaisesti seiväshypyn kansalliseen kärkeen ammentaen alkuoppinsa treenaamalla kotitilansa pihamaalla kavereittensa kanssa tekemällään baanalla: puusta tehdyilla telineillä, puu-/metalliseipäällä ja purukasalla. Varsinainen kisamenestys alkoi, kun 1960-luvun lopulla kesätöiden pomo, tunnettu lempääläinen urheilu- ja jääkiekkomies, Matti Mäkinen puoliksi velvoitti Eskolan osallistumaan junioreitten piirinmestaruuskisoihin, josta hän palasi mestarina.

 

Lempäälän Kisasta Raimo siirtyi ajan tapaan maakunnan mahtiseuraan Tampereen Pyrintöön. Huippuvuosi hänellä oli 1976, jolloin hän tiputti hiuksenhienosti riman Kalevan kisoista 530:sta ja samalla pudotuksella meni edustuspaikka Montrealin olympialaisista. Eskolan ennätykseksi jäi 525. LeKin ennätys kirjataan edelleen hänelle tuloksella 522 vuodelta 1980.

Kun Eskola palasi LeKiin oli uusi yleisurheilun nousuaalto jo käynnissä, kun 1960-luvun alun superinnokkaat ikäluokat alkoivat pärjätä niin piiri- kuin valtakunnallisellakin tasolla. Eskolan esimerkin myötä seiväshypystä tuli Lempäälään hittilaji. Läsnäollessaan ”Rami” antoi vinkkejä ja hankki suhteillaan välineitä nuorille hyppääjille. 1980-luvun alkuvuosina LeKistä löytyi puolentusinaa yli neljä metriä hypännyttä nuorta urheilijaa.

 

Opinpolku oli vienyt Eskolan Yhdysvaltoihin, missä kului talvet 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuvuosiin. Amerikasta hän lähetti rahtina muutamia seiväspaketteja, joita Lempäälässä odotettiin vesi kielellä, olivathan lasikuituseipäät siihen aikaan todella arvokkaita.

Eskolan valmennusohjeet kehittivät nuoria, mutta ehkäpä sitäkin isompi merkitys oli hänen omalla inspiroivalla esimerkillään ja olemuksellaan.

Eskola ei ollut äänekkäin, etenkään isommassa sakissa, mutta kun hän puhui, muut kuuntelivat. Tilannetaju, hiljainen huumori ja ennen kaikkea sykähdyttävät tarinat huippu-urheilusta jäivät ikuisiksi ajoiksi kuulijoiden mieliin.

Eskolalla oli sananmukaisesti monta isoa elämänvaihetta. Ensiksi tuli rooli huippu-urheilijana ja sen ohella valmentajana ja innoittajana. Kilpauran jälkeen Eskola toimi menestyksekkäästi ja pitkään yritysuralla urheiluvälinebisneksessä. Bisnesuran aikana valmennus alkoi taas kiehtoa, mutta tavoilleen uskollisena hän päivitti tietonsa ja taitonsa 1970-80-luvulta 2000-luvulle ”ramimaisella” pieteetillä.

Eskolan tuoreimmista valmennettavista pisimmälle ovat päässeet Suomen tämän hetken ykköshyppääjä miesten puolella eli Urho Kujanpää sekä Vesilahden Visan kasvatti Jere Bergius, joka edusti Suomea muun muassa Lontoon olympialaisissa 2012.

 

Raimo Eskola ei halunnut paistatella julkisuuden eturivissä, hän piti itselleen luontaisempana tapana toimia taustalla. Lempäälään muutettuaan hän oli myös LeKin yleisurheilupuolen ”harmaana eminenssinä” eli vaikutusvaltaisena tukijana, avustajana ja neuvonantajana. Valmennuspuolellakin hän jelppasi lekiläisiä, muun muassa Jaakko Sihvosen taustalla toimien. Sihvonen nappasi juniori-ikäluokista useita seiväshypyn SM-mitaleita.

Amerikan-reissun tuliaisena hän toi Suomeen ajatuksen seiväshypyn kunniagalleriasta Hall of Famesta. Idea kävi toteen vuonna 2013, kun Eskola ryhtyi perustamaan Rauno Pusan ja Jukka Rimpiläisen  kanssa Seivästalli ry:tä, joka on vuosittain nimennyt uusia jäseniä suomalaisen seiväshypyn Hall of Fameen. Sekä tärkeänä toimintana tukenut lajin valmennustoimintaa ja pistänyt pystyyn nuorten seiväskouluja eri puolille maata.

Hiljaisen huumorin taitajaa, pitkäaikaista urheilumiestä, jää kaipaamaan puolison ja sukulaisten lisäksi iso joukko ihmisiä ympäri Suomea.

 

 

Jutun kirjoittaja kuuluu 1960-luvun alussa syntyneitten seiväshyppääjien kastiin, joka sai nauttia Eskolan opastuksesta ja kaveruudesta

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?