Lempäälän seurakunnan kirkkoneuvoston 7–6 äänestysvastaus aloitteeseen, joka koski seurakunnan tilojen avaamista samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiin, avioliiton siunaamisiin ja hääjuhliin, on herättänyt paljon huomiota ja kommentteja, vahvasti kahdensuuntaisia.
Osa somekeskustelijoista näyttää luulevan, että juuri ja vain Lempäälän seurakunta kielsi yleisen käytännön. Mutta pohjaesitys perustui paljolti siihen, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy kristilliseksi vain miehen ja naisen avioliiton. Näin linjasi päättävä elin kirkolliskokous vuonna 2018. Keskimäärin suhde homoseksuaalisuuteen on kyllä uuden tiedon myötä jo muuttunut aiemmasta synniksi leimaamisesta. Niinpä monet kirkon edustajat ovatkin keskellä ristiriitaa: Ihmisiä ei haluta tuomita ja kaikki halutaan toivottaa tervetulleiksi – paitsi vihille.
Osa papeista kuitenkin vihkii samaa sukupuolta olevia pareja ja osa seurakunnista, usein äänestyksen jälkeen, sen sallii, jopa Turun tuomiokirkossa. Virallisen päätöksen uhmaaminen on eräänlaista eteenpäin kurkottavaa ”seurakuntalaistottelemattomuutta”.
Lempäälän äänestyksessä liityin tottelemattomiin. Historioitsijana näen pitkän jatkumon: Aikojen kuluessa on monia uudistuksia Raamattuun vedoten ensin vastustettu – mutta lopuksi niistä on tullut useimmille itsestään selviä. Naispappeus ja avioliitosta eronneiden uudelleen vihkiminen ovat pari esimerkkiä. Problematiikkaan kuuluu se, että usein sitoutuneimmat seurakuntalaiset pitäytyvät tiukimpaan tulkintaan. Mutta perinteisimminkään uskovaiset tuskin enää kyseenalaistavat naisten seurakunnallista äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta, vaikka niitäkin kirkolliskokouksissa vastustettiin raamatullisin perustein. Naiset saivat valtiolliset ja kunnalliset oikeudet vuosina 1906 ja 1917, mutta kirkolliset vasta 1923.
Historioitsijana ymmärrän myös, että miljoonajäseniset kirkkokunnat eivät ole mitään joustavaliikkeisiä samanmielisten yhdistyksiä, vaan vuosituhantisia moniäänisiä instituutioita. Opilliset muutokset edellyttävät pitkiä keskusteluja Raamatun tulkinnasta. Silloin on hyvä muistaa, että itse Jeesus uudelleentulkitsi pyhiä kirjoituksia ja asettui monia perinnäissääntöjä vastaan.
Jonain päivänä kirkolliskokous hyväksyy samaa sukupuolta olevien vihkimiset. Odottaville aika on kyllä pitkä ja toisia päätös tulee hämmentämään.
Vastaavanlaisia kysymyksiä on myös politiikassa. Esimerkiksi nyt ajankohtainen omantunnon kysymys on, pysyykö Suomi Geneven pakolaissopimuksessa vuodelta 1951 vai valitaanko rajamenettelyissä valtiotason ”kansalaistottelemattomuus”?
Riitta Mäkinen
Kirkkoneuvoston jäsen
Keskustalainen seurakuntaväki
