Onko Torinon tuomiokirkossa säilytettävä kangas Jeesus Nasaretilaisen käärinliina? Noin neljän metrin mittaisella pellavakankaalla näkyy melko hämärästi miehen hahmo, sekä selkä- että etupuoli. Ruumiissa on naulanjäljet ranteissa ja jalkaterissä, pistohaava kyljessä sekä haavoja päässä – kuten ristiinnaulitulla Jeesuksella. Kankaassa on pieniä jäämiä veripisaroista.
Kuva on negatiivi, mikä paljastui vuonna 1898. Tuolloin italialainen harrastajavalokuvaaja Secondo Pia sai luvan kuvata käärinliinaa – ja lasilevylle piirtyneessä negatiivikuvassa kasvot olivat paljon selvemmät kuin itse kankaassa.
– Käärinliinan todellinen olemus on paljastunut vasta nykyaikaisen ja monialaisen huippututkimuksen kautta, sanoo Juha Hiltunen.
Hiltusen kirja Valokuva Jeesuksesta (2019) on tuorein suomenkielinen teos aiheesta. Hiltunen on antropologian dosentti Oulun yliopistossa, akateemiselta taustaltaan kulttuurihistorioitsija ja antropologi. Kirjaansa varten hän on penkonut myös Torinon käärinliinaan liittyviä luonnontieteellisiä tutkimuksia.
Palmusunnuntain aattona eli 23. maaliskuuta käärinliinasta voi kuulla lisää iltatilaisuudessa seurakuntatalo Satamassa Sääksjärvellä.
Torinon käärinliinaa on epäilty 1300-luvulla valmistetuksi väärennökseksi. Eikä ihme, sillä käärinliina tuotiin pyhiinvaeltajien nähtäväksi Ranskan Lireyssä 1300-luvun puolivälissä, ilman selvyyttä, miten se oli sinne päätynyt.
Vuonna 1988 käärinliina ajoitettiin radiohiiliajoituksella 1300-luvulle. Hiltunen kertoo kuitenkin kirjassaan, että vuonna 2008 varmistui näytepalan olleen peräisin sellaisesta kohdasta, jossa kangasta oli hyvin huolellisesti ja lähes näkymättömästi jälkikäteen korjattu.
2000-luvulla käärinliinan ikää on selvitetty useitakin kertoja sellaisilla menetelmillä, joita käytetään vanhojen pellavakankaiden ajoittamisessa. Tulokset ovat vaihdelleet suunnilleen välillä 300 eaa.–580 jaa.
– Tuorein ajoitustutkimus on julkaistu Heritage-lehdessä vuonna 2022, Hiltunen kertoo.
Tässä tutkimuksessa Torinon käärinliinan pellavanäyte sopi parhaiten yhteen sellaisen pellava-aineksen kanssa, joka on peräisin Kuolleenmeren rannalla sijaitsevasta Masadan linnoituksesta noin vuodelta 55.
Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kalliohaudasta löytyi käärinliina ilman ruumista. Jos Jeesuksen läheiset ottivat käärinliinan talteen, heillä oli hyvät syyt piilotella sitä varkailta ja vastustajilta.
Bysantin keisarikunnan kansallisaarre oli Mandylion, ”käsittätehty” Kristuksen kuva, ortodoksikirkon Pantokrator-ikonien esikuva. Useat historioitsijat ovat päätyneet siihen näkemykseen, että Mandylion on juuri sama kangas, joka nykyään tunnetaan Torinon käärinliinana.
Mandylion siirrettiin Konstantinopoliin vuonna 944 Edessasta, jossa sitä oli säilytetty satoja vuosia. Konstantinopolin ryöstössä vuonna 1204 Mandylion kuitenkin katosi jäljettömiin.
Vuonna 1355 ranskalainen Geoffrey de Charny toi käärinliinan pyhiinvaeltajien nähtäväksi pienessä kirkossa, jonka hän oli rakennuttanut Lireyn kylään. Hänen puolisonsa oli Jeanne de Vergy, jonka esi-isä Othon de la Roche osallistui Konstantinopolin ryöstöön – ja on vahvin epäilty Mandylionin haltuunottajaksi. Vuonna 1578 käärinliina sijoitettiin Torinon tuomiokirkkoon.
Elina Korkee
