Suomen perusterveydenhuolto on kriisissä. Tätä eivät päättäjät halua tai uskalla sanoa ääneen, koska samalla tunnustettaisiin paha epäonnistuminen. Kannattaisiko lopettaa asioiden silottelu ja tunnustaa tosiasiat? Merkkejä kriisistä tulee näkyviin jatkuvasti. Palvelujen tarvitsijat törmäävät vaikeuksiin omalla kohdallaan, ja nyt surkeaa tilannetta on alettu ihmetellä mediassakin entistä laajemmin.
Yksi sote-uudistuksen tavoite oli hidastaa erikoissairaanhoidon kulujen kasvua ja siirtää painopistettä perusterveydenhuoltoon. Nyt tehdään päinvastoin, kuluja leikataan sieltä mistä se on helpointa mutta vahingollisinta eli perusterveydenhuollosta.
Pahin ongelma on siinä, että Pirhan johto elää omassa kuplassaan, ja he ovat kovin tyytyväisiä keksiessään digi- ynnä muita palveluja. Kuplan ulkopuolella on tavallinen kansa, joka ei halua muuta kuin päästä nopeammin lääkäriin.
Vanhustenhoidon alasajo huolestuttaa erityisesti. Sotaveteraanien joukot harvenevat päivä päivältä, eivätkä Pirhan toimet onneksi ehdi haitata jäljellä olevien hoitoa. Mutta vähänkin nuorempien kohdalla tilanne on jo toinen. Ei ihme, että monia ikääntyviä huolestuttaa oma kohtalonsa. On tylsää ja turhauttavaakin kirjoittaa näkemistään ongelmista, kun tietää, että kolumnistin ja tavallisen kansan mielipiteet kaikuvat kuuroille korville. Mutta toivottavasti edes pieni piikki osuisi päättäjien omatuntoon.
Tylsyydestä puheen ollen suosittelen lukijoilleni erästä ajatuksia herättävää kirjaa. Juha T. Hakala on kasvatustieteilijä, filosofi ja myös tuottelias tietokirjailija. Hänen muuhunkin tuotantoonsa kannattaa tutustua, mutta nostan nyt esiin kirjan Tylsyyden ylistys. Sen alaotsikko kertoo paljon: Ikävystyneisyys on luovuuden alku.
”Ei ole mitään tekemistä”, on tuttu lause lapsiperheissä. Tosin vähän vanhempien lasten kohdalla se on tainnut muuttua harvinaisemmaksi, koska he pakenevat aikuisten tavoin tylsyyttä puhelimensa räpläämiseen.
Ihmiset sietävät yhä vähemmän tylsyyttä. Jo minuutin oleminen tekemättä mitään saattaa tuntua vaikealta. Saatetaan ajatella, että elämä on jotenkin vajavaista, jos ei koko ajan tapahdu jotain. Kuitenkin jokaiselle tekisi hyvää olla välillä pelkästään itsensä kanssa ja miettiä vaikka että mitä minulle kuuluu. Parasta on tietysti antaa ajatusten virrata vapaasti ja huomata, miten se tarjoaa mahdollisuuden nähdä asioita uudella tavalla.
Moderni aivotutkimus antaa myös viitteitä siitä, että tylsyys ruokkii ihmisen luovuutta. Ja toisinpäin: mainioimpia lääkkeitä ikävystymiseen ovat luovuuden tuottamat omaperäisyys ja kekseliäisyys.
Asiakaspalautetta kysellään nykyään jo liikaa. Tuskin saat asiasi toimitettua, kun puhelimeen kilahtaa viesti: miten onnistuimme ja miten todennäköisesti suosittelisit palveluamme muille? Pitäisi ymmärtää, että jatkuva kysely saattaa kääntää arvion negatiiviseksi.
Piikki
Tylsää: Ruokakaupoissa ei pian myydä
kuin heidän omia merkkejään.
