Tätä kirjoittaessa toimittaja Matti Kuuselan paljastusten nostattama kohu käy kuumana. Olen aina lukenut Matin tarinoita mielenkiinnolla ja nauttien. Voin sanoa, että Kuusela on ollut parasta, mitä Aamulehti viime vuosina on tarjonnut. Aikoinaan toinen toimittajalegenda oli Eeva Särkkä, joka minulla oli ilo tuntea. Matti Kuuselan olen pari kertaa nähnyt ihmisjoukossa takaa päin. Kummallakin oli taito mielikuvia luomalla imaista lukija mukaan tarinaansa. En pidä pahana, että syksyistä pyöräretkeä ilahdutti lämmin auringon paiste, vaikka todennäköisemmin taivaalta tulikin koleaa sadetta.
Valehteleminen on luonnollista. Eläimistä vain ihmiset kykenevät valehtelemaan tietoisina siitä miten lajikumppanit reagoivat petkutukseen. Toki apinat ja muutkin eläimet juonittelevat, mutta tuskin sitä etukäteen suunnittelevat. Valehteleminen on sitä, että totuutta vähän vääristellään ja venytellään. Mutta mitä on totuus? Ja kenen totuus on totuus? Voiko olla monia totuuksia?
Lapsia opetetaan olemaan valehtelematta. Mutta itse me valehtelemme lapsille. ”Tottakai joulupukki on olemassa.” ”Jos valehtelet, sinuun iskee salama.” ”Jos et nyt tottele, joudut helvettiin.” Lapsi oppii viimeistään 3-vuotiaana johtamaan muita harhaan. On tehty kokeita, jossa huoneessa olevaa lasta on kielletty koskemasta siellä oleviin karamelleihin. Lapsen tultua huoneesta häneltä kysyttiin, että ottiko hän karkkeja. Silmää räpäyttämättä lapsi vannoi: ”En tietenkään ottanut.” Valvontakamera kertoi kyllä ihan toista.
Vakuutusyhtiöt ihmettelevät miten sattuikin kadonneessa matkalaukussa olemaan läppäri ja kallis kamera tai hajonneessa pakastimessa rapuja, peuranpaisti ja 10 litraa lakkoja. Tunnetko ketään joka olisi ollut töistä poissa terveenä? Varsin moni on tuonut työpaikalta kotiin toimistotarvikkeita. Nyt kun automaatti tekee osan veropäätöksistä, on houkutus lisäillä olemattomia vähennyksiä.
Onko se valehtelemista, jos jättää jotain olennaista kertomatta? Eräs vanhempi mieshenkilö osti käytettyä autoa kalareissujansa varten. Varmuuden vuoksi kysyi myyjältä, että onhan se katsastettu. On se katsastettu, sanoi myyjä. Kotona sitten selvisi, että olihan se katsastettu ja samalla hylätty. Oli annettu kolme kuukautta aikaa korjata viat ennen uusintakatsastusta.
Ihminen mielellään esittää itsensä vähän paremmassa valossa kuin oikeastaan on. Tutkimusten mukaan lähes kaikki pitävät itseään keskivertoautoilijoita parempana kuskina. Onko se valehtelemista, kun kertoo vain paremmat puolet. Historiaan on jäänyt eräs suora tv-haastattelu. Eräs poliitikko vastaili haastattelijan kysymyksiin leppoisasti, kunnes toimittaja kysyi hankalan kysymyksen. Poliitikko hämääntyi ja suusta lipsahti: ”Eihän sun tätä pitänyt kysyä.” Äänitarkkaaja ei ehtinyt katkaista lähetystä, vaan se meni suorana koko kansan naureskeltavaksi.
Sotaa käyvät maat vähättelevät omia tappioitaan ja suurentelevat vastapuolen. Sama toisinkin päin. Onko totuus näiden keskiarvo? Entä mitäpä sanotte siitä, kun eräs amerikkalainen presidenttiehdokas toistelee valhetta niin usein, että sitä aletaan pitää totena. Samaa tekevät kyllä muutkin poliitikot.
On se vaikea asia tuo totuus. Jo kauan, kauan sitten päätin, etten valehtele. Minulla on kumminkin sen verran huono muisti, etten muistaisi mitä kenellekin olin valehdellut. Sekaisinhan siinä valheet menisivät ja käry kävisi. Se olisi noloa!
