Kalevalan läpilaulu-urakka aloitettiin Lempäälässä: Kansalliseepos 175 vuotta: Elias Lönnrot päiväsi Kalevalan 17. huhtikuuta 1849 Laukon kartanossa Vesilahdessa

Lempäälässä Kalevalan läpilaulanta alkoi illalla puoli kuudelta ja jatkui puolitoista tuntia vaikka kirjasto sulki ovensa kello kuusi. Kuva: Erkki Koivisto

 

Vaka, vanha Väinämöinen…” – niinhän sitä luulisi, mutta ehei, oikeasti intro alkaa näin: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, Lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan,…” ja niin edelleen ja niin edelleen kalevalamittaa eli nelipolvista trokeeta ensimmäisestä runosta aina vihoviimeiseen viidenteenkymmenenteen.

Lempäälän kirjaston rappusilla alkoi keskiviikkoiltana 17. huhtikuuta parinkymmenen ihmisen yhteisesti laulamana ja kantelein säestämänä mittava urakka: Suomen kansan koko kansalliseepoksen Kalevalan läpilaulu, siis koko kokoelma kannesta kanteen. Peräti 35 tuntia kestävä hanke on onneksi jaettu osiin, ja laulavalle yleisölle jaetaan sanat Akseli Gallen-Kallelan kuvittamasta yli 700-sivuisesta teoksesta.

 

Tapahtuman tuottaja Outi Nieminen esittelee karjalaiskantelettaan. Kuva: Erkki Koivisto

Tapahtuman tuottaja muusikko Outi Nieminen Lempäälästä sanoo, että nyt Kalevala tuodaan lähelle ihmisiä. Kaikki halukkaat pääsevät vajaan kahden viikon ajan laulamaan mukaan tai vain kuuntelemaan, sillä läpilaulukeikkoja on ympäri Pirkanmaata, kirjan kirjoittamisen synnyinseudulla. Niin Ikaalisiin kuin Akaaseenkiin ulottuva kiertue loppuu vasta huhtikuun viimeisenä päivänä.

Seuraavana päivänä Kalevalaa laulatettiin Tampereella ja perjantaina Vesilahden kirjastossa.

Lempäälässä pääsee laulamaan yhdessä Kalevalaa julkisissa tilaisuuksissa vielä muun muassa lounastunnilla tiistaina 23. huhtikuuta pääkirjaston portaikossa ja Lempäälän runomaratonilla sunnuntaina.

Lauantaina 27. huhtikuuta Narvassa ovat yhteislaulun säestäjinä Taivaannaula ja Äimätär-yhtye.

Koulujen oppilaita laulatetaan yksityistilaisuuksissa muun muassa Vesilahden yhtenäiskoulussa ja Lempäälässä Kuljun ja Mattilan koulussa.

Hankkeen pääyhteistyökumppani on Lempäälän kunta.

 

Laukon kartanon emäntä Liisa Lagesrstam toi Kalevalan 175-vuotissyntymäpäivänä tervehdyksen Laukosta, kartanosta, jossa Elias Lönnrot allekirjoitti kansalliseepoksen vuonna 1849. Kuva: Erkki Koivisto

 

Idean takana on Lempäälän Helkanuoret vetäjänään yhdistyksen varapuheenjohtaja, kansanmusiikin opettaja ja kanteleensoittaja Outi Nieminen. Hän sai idean Pirkanmaan ensimmäisen Kalevalan läpilaulun toteuttamisesta keväällä 28. helmikuuta jouduttuaan olemaan sairastapauksen vuoksi estyneenä jo sovitusta Kalevalanpäivän soittokeikasta.

Hänen mielensä alkoi tehdä ja aivonsa ajatella:

− Mietin, että kun Kalevala täyttää seitsemästoista huhtikuuta sataseitsemänkymmentäviisi vuotta, meidän pitää sen kunniaksi tehdä jotain.

Kuin pisteenä iin päälle Kalevala elävänä eeposperinteenä sai tapahtumasarjan alkuun sopivasti 11. huhtikuuta Euroopan komission myöntämän kulttuuriperintötunnuksen. Se on laatuaan toinen. Suomen ensimmäinen kulttuuriperintötunnus myönnettiin Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampukselle ja tasa-arvoiselle koulutukselle vuonna 2022.

Ennen varsinaisen laulannan alkua Nieminen pohti yleisön edessä Kalevalan merkitystä, onko se folklorea, suomalaista kansanperinnettä. On ja ei, sanoo Nieminen.

 

Katso video:

Niemisen mukaan Kalevala ei ole mikään ”pyhä” kirja. Elias Lönnrot otti sen kokoamisessa paljon omia oikeuksiaan. Suuritöinen teos on Lönnrotin kokoama ja toimittama runoelma, joka perustuu hänen vuodesta 1828 alkaen kokoamiinsa suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin.

Tuolloin taisteltiin suomen kielen puolesta.

− Meillä on ihan mahtava kansanperinne, joka edelleen elää, mutta pitää samalla huomioida, että teos on myös aikansa tulos. Runot on kerätty karjalan kielellä ja ne kirjoitti suomeksi ruotsinkielinen ihminen, Outi Nieminen muistutti.

 

Yy, kaa ja yy, kaa, koo: Lähtee. Kuva: Erkki Koivisto

 

Kalevalan läpilaulun alkupamauksessa Lempäälässä mukana ollut Laukon kartanon emäntä Liisa Lagerstam muistutti, että Elias Lönnrot allekirjoitti Suomen kansalliseepoksen Laukon kartanossa 17. huhtikuuta vuonna 1849.

Laukon kartano oli Lönnrotin lapsuuden kesäkoti, ja hän teki suuren osan Kalevalan kokoamistyöstään siellä.

Lagerstam muisteli tervehdyspuheessaan niin kesäopettajana toimineen Lönnrotin ja Laukon silloisen kartanonrouvan Eva Törngrenin aamukahvitoveruutta kuin Kalevalan valmistumisen vaiheita. Työ oli lähes neljännesvuosisadan kestäneen keräämisrupeaman lopputulos. Tupakkia ja vahvaa kahvia kului kuulemma runsaasti. Kansanperinteen kerääjä virkistyi samoamalla metsissä ja soutelemalla Vesilahdessa ja Lempäälänkin puolella.

Törngren rohkaisi Lönnrotia kirjoittamaan muistiin Laukosta ja lähikylistä kansanlauluja ja -runoja. Syntyi kalevalamittainen suomalainen balladi Elinan surma, jonka keskiössä oli Laukon mahtikartano. Se julkaistiin Kantelettaressa vuonna 1840.

 

Laulajille jaettiin Kalevalan sanat ennen laulurupeaman alkua. Kuva: Erkki Koivisto

 

Kalevalan ensimmäisen laitoksen, niin sanotun vanhan Kalevalan, Lönnrot toimitti vuosina 1835−36 kahdessa osassa.

− Merkittävä teos, mutta se ei ole se Kalevala, jota tänään laulamme.

− Lönnrot olisi jo keväällä 1848 mieluusti matkustanut Laukkoon. Käsikirjoitusten ja hakuteosten kuljettaminen oli kuitenkin niin hankalaa, että Lönnrot pääsi lähtemään matkaan vasta elokuussa. Seuraavien yhdeksän kuukauden aikana eepos sai lopullisen muotonsa Laukon vanhassa päärakennuksessa.

Käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittamisesta vastasivat tottijärveläiset torpparipojat Juha Helenius ja Kaarle Bergstad.

Allekirjoituspäivä oli Eliaksen nimipäivä ja Eva Törngrenin syntymäpäivä. Hänen heikko terveydentilansa oli huolestuttanut läheisiä jo pitkään. Eva Agatha Törngren kuoli kolme viikkoa Kalevalan valmistumisen jälkeen.

Osa laulusessioon osallistuneista oli sonnustautunut asianmukaisin asuin. Kuva: Erkki Koivisto