Rikollisuus ei ole kiinnijääneiden monopoli

Ahti Granat.

 

Näin kuvasi ex-poliisiylijohtaja Markku Salminen oikeusvaltion erästä ydinongelmaa. Ammattiurallaan poliisissa ja vankeinhoidossa hän ehti nähdä ja kokea suomalaista rikosmaailmaa tavallista lainkuuliaista kansalaista huomattavasti laajemmin.

Monen rikokseen syyllistyneen taustana on erilaisten huonojen sattumusten ja valintojen väistämätön summa. Samoin jo varhain kehittyneet kemialliset riippuvuudet vievät niihin altistuneen mielen mitä kehnoimpiin ratkaisuihin. Todellinen ammattirikollisuus edellyttää rikoslain säädösten vastaista toimintaa pitkään ja harkitusti.

Varkaudet, murrot, ryöstöt, rattijuoppous, petokset ja huumausainerikokset ovat käräjäoikeuksien pääkäsittelyjen arkea. Eriasteisten pahoinpitelyjen ja suoranaisten  henkirikosten kirjo peilaa paitsi tekijöitä, myös heitä ympäröivää yhteiskuntaa. Yksi vakavimmista yksilörikoksista rauhanaikaisissa olosuhteissa on kajoaminen toisen ihmisen henkiseen tai fyysiseen koskemattomuuteen. Poikkeuksena on vain tiukasti valvottu viranomaisten lakisääteinen voimankäyttö, joka lienee juuri ajankohtaisen rajavalvontalainkin vaikeimpia asioita.

Tekijöiden, kohteiden ja uhrien ohella teosta seuraamukseen -prosessi sisältää melkoisen joukon viranomaisia. Tavanomaisen rikosilmoituksen jälkeen asia siirtyy poliisin vastuulle. Rikoksen vakavuudesta riippuen tapaus saattaa johtaa tutkinnan jälkeen syyteharkintaan. Syyttäjän ratkaisu ja tutkinnan hankkima näyttö johtavat käräjäoikeuden käsittelyyn. Valmisteluvaihe varsinkin talousrikoksissa saattaa venyä pitkäksikin. Alaikäisten kohdalla laki edellyttää syyttäjältä kiireellistä ja viivytyksetöntä käsittelyä.

Käräjäoikeudessa rikosasia voidaan puida tuomiolauselmaan saakka yhdessä istunnossa − jos hyvin käy. Oikeudenmukaisuus edellyttää pääsääntöisesti istuntoon haastettujen kuulemista. Kaikkien asianosaisten samanaikainen tavoittaminen on krooninen ongelma ja johtaa usein pääkäsittelyn lykkäämiseen.

Tutkintavankeudessa henkilö on Rikosseuraamusviraston tai poliisivankilan (enintään 7 vrk) vastuulla. Mikäli rikos on vakava,  tuomiolauselmassa edellytetään ehdottomaan vankeuteen tuomitun siirtämistä välittömästi asianmukaiseen rangaistuslaitokseen. Siellä erilaiset kuntoutustoimet, koulutus, muu opiskelu ja työ sekä vapauteen valmennus ovat mahdollisia niihin motivoituneille.

Edellä kuvattu ei pyri olemaan lähellekään täydellinen analyysi yhteiskunnassa noudatetusta rikosprosessista. Moraalinen opetus on silti aina sama: rikos ei kannata. Alussa mainittu poliisiylijohtajan lakoninen toteamus on sekin valitettavan totta.