Kevät on puutarhaharrastajalle sykähdyttävä hetki, kun hennot kasvinalut pilkistävät kasvatuslaatikoista ja kohmeisesta maasta.
Lempääläinen Jorma Nuotio tutkii puutarhansa ensimmäisiä nousukkaita. Raparperin alkuja kurkkii mullasta ja ruohosipulin elähtäneiden varsien joukossa näkyy jotain hennonvihreää.
Maa-artisokan mukulat ovat talvehtineet hyvin, tarkastelee Nuotio nostettuaan niitä talikolla penkistä.
Myöhemmin keväällä ja kesällä runsautta näkymään tuovat lukuisat hedelmäpuut, marjapensaat, juurekset ja yrtit. Nuotion puutarhassa kasvaa parhaimmillaan 40 eri hyötykasvilajia.
– Kukkapuoli on rouvalla ja syötävä minulla, hän kuvaa pariskunnalle muotoutunutta työnjakoa.
Jorma Nuotion innostus puutarhanhoitoon heräsi viitisentoista vuotta sitten, kun hän muutti puolisonsa kanssa Tampereelta Lempäälään. Appiukolle kuuluneesta, 1940-luvulla rakennetusta talosta tuli peruskorjauksen myötä heidän kotinsa.
– Talon piha oli umpeenkasvanut. Ohdakkeiden ja nokkosten niittämisessä viikatteella meni aikansa, Jorma Nuotio kertoo.
Ensimmäisistä itsekasvatetuista porkkanoista tuli tulitikun kokoisia, ja niiden muistelu huvittaa Nuotiota nyt, mutta siitä harrastus toden teolla alkoi.
– Kävin myös Ahjolan kansalaisopiston kurssin, jota veti kaupunginpuutarhuri. Siellä aloin ymmärtää jotain puutarhanhoidosta, hän toteaa.
Jorma Nuotio suhtautuu puutarhanhoitoon rentoudella, vaikka aikamoinen työleiri se kasvukauden aikana onkin.
– Naapurin kanssa huikkaamme usein toisillemme, että ihana kuntosali täällä, Nuotio hymähtää.
Rentoa kotipuutarhuria ei haittaa sekään, että kirsikat päätyvät monesti lintujen suuhun, tai että puutarhassa kasvaa voikukkia. Niilläkin on osansa luonnossa.
– Voikukan vahva juuri möyhentää maan. Voikukat ovat hyödyllisiä myös pölyttäjille, ja kauniitakin ne ovat, hän toteaa.
Nuotio haluaa edistää maaperän elävyyttä. Pihan perällä on useampi komposti eri maatumisvaiheessa olevalle puutarhajätteelle.
– Aiemmin käytin vanhaa puutarhajyrsintä perunamaan muokkaukseen. Nyt olen oppinut, että maan voimakas mylläys ei ole viisasta hommaa. Maata kannattaa mielestäni hoitaa niin, että sitä kaivetaan mahdollisimman vähän ja siihen lisätään kompostia ja kasvijätettä, jotta maaperässä olisi runsas pieneliöstö, matoja ja mykorritsaa, Jorma Nuotio kertoo.
