Työnsä sankarit

Kirjoittaja Hannu Salonpää nostaa esiin työn sankareita.
Ehkä vähän jälkilämmittelyä, mutta aion vielä palata 9. syyskuuta järjestettyyn Lempäälä-päivään, jonka yhteydessä luovutettiin vammaisneuvoston vuosittain myöntämä Esteettömyystekopalkinto. Tällä kertaa sen sai Lempäälän vammaispalvelussa työskentelevä palveluohjaaja Jaana Roos.

Myöntämisen perusteena oli Roosin asiakastyöstä annettu myönteinen palaute. Hänelle annetussa kunniakirjassa todetaan, että ”Sinut on koettu kuuntelevana, asiakkaiden parhaaksi työtä tekevänä asiantuntijana jo useiden vuosien ajan. Esteettömyyttä voidaan edistää monella tavalla ja myös siten, että asiakaskohtaamiset ovat kunnioittavia ja tasavertaisia sekä asiakkaiden hyvää arkea ajattelevia. Tämä kiitos kuuluu asiakkailta, joita olet työssäsi kohdannut.”   

Esteettömyystekopalkinnon valinta oli vammaisneuvostolle tällä kertaa varsin helppoa. Neuvosto halusi noteerata ja palkita sellaisen työtavan, joka jää usein huomiotta, mutta palvelee kohderyhmäänsä oikealla tavalla ja edistää asiakkaidensa hyvää arkea.

Sosiaalityöstä jaetaan harvoin ruusuja, risuja sitäkin useammin. Roos ja hänen kollegansa varmasti tietävät, että sosiaalityö on usein puun ja kuoren välissä toimintaa. Esihenkilöt asettavat hyvinkin tiukat raamit, miten tulisi toimia ja tehdä päätöksiä, mutta samaan aikaan pitäisi huomioida asiakkaiden tarpeet. Tämän yhtälön optimointi ei ole helppoa. Joka tässä tasapainoilussa onnistuu, ansaitsee arvostuksen. Lempäälän vammaisneuvosto katsoi, että palkittu on todellinen työnsä sankari.

Sosiaalityöhön kohdistuu nykyisin monenlaisia paineita. Rahaa on käytössä yhä vähemmän, mutta tarpeet vain kasvavat. Työntekijöihin kohdistuu myös usein henkilökohtaista uhkaa. Sosiaalityössä toimivat tietävät, kuinka aggressiivinen käytös, herjauspuhelut ja jopa tappouhkaukset ovat arkipäivää. Ei siis lainkaan ihme, että kaikkien sosiaalityöntekijöiden työhuoneiden työpöydän takana täytyy olla pako-ovi, josta pääsee tarvittaessa turvaan.

Työn sankareita on toki muuallakin, vaikka kuinka paljon. Ylellä pyörivä dokumentaarinen sarja maatalouslomittajista kertoo myös heistä. Sarjaan on päässyt mukaan lempääläinen Jouki Tchaous. Lomittajat ovat eräänlaisia maatalouden sosiaalityöntekijöitä ja uskottuja – tavallaan ihmeiden tekijöitä.

Virallisesti lomittajat ovat vain hoitamassa eläimiä ja maatilan eläintenhoitotöitä, mutta tosiasiassa he ovat tukemassa ihmisiä. Heistä on myös huutava pula, sillä työ on raskasta, ja kaksiosaiset työpäivät tuovat haasteensa lomittajien arkeen. Vain harva haluaa pätkiä työpäivänsä kahteen osaan, maatalouslomittajien on näin tehtävä.

Maatalouslomittajien keski-ikä on jo nyt varsin korkea eikä alaa valitettavasti koeta kovinkaan houkuttelevaksi. Miten meidän kuluttajien käy, jos tämä oleellinen ruokahuoltoon kuuluva ketju katkeaa? Onko meillä toistuvasti tuoretta maitoa ja raikasta voita nostettavissa jääkaapista aamiaispöytään? Toivottavasti dokumentti nostaa maaseudun ihmeidentekijöiden arvostusta. Heidät voi myös nimetä työnsä sankareiksi.

Hannu Salonpää