Myöntämisen perusteena oli Roosin asiakastyöstä annettu myönteinen palaute. Hänelle annetussa kunniakirjassa todetaan, että ”Sinut on koettu kuuntelevana, asiakkaiden parhaaksi työtä tekevänä asiantuntijana jo useiden vuosien ajan. Esteettömyyttä voidaan edistää monella tavalla ja myös siten, että asiakaskohtaamiset ovat kunnioittavia ja tasavertaisia sekä asiakkaiden hyvää arkea ajattelevia. Tämä kiitos kuuluu asiakkailta, joita olet työssäsi kohdannut.”
Esteettömyystekopalkinnon valinta oli vammaisneuvostolle tällä kertaa varsin helppoa. Neuvosto halusi noteerata ja palkita sellaisen työtavan, joka jää usein huomiotta, mutta palvelee kohderyhmäänsä oikealla tavalla ja edistää asiakkaidensa hyvää arkea.
Sosiaalityöhön kohdistuu nykyisin monenlaisia paineita. Rahaa on käytössä yhä vähemmän, mutta tarpeet vain kasvavat. Työntekijöihin kohdistuu myös usein henkilökohtaista uhkaa. Sosiaalityössä toimivat tietävät, kuinka aggressiivinen käytös, herjauspuhelut ja jopa tappouhkaukset ovat arkipäivää. Ei siis lainkaan ihme, että kaikkien sosiaalityöntekijöiden työhuoneiden työpöydän takana täytyy olla pako-ovi, josta pääsee tarvittaessa turvaan.
Virallisesti lomittajat ovat vain hoitamassa eläimiä ja maatilan eläintenhoitotöitä, mutta tosiasiassa he ovat tukemassa ihmisiä. Heistä on myös huutava pula, sillä työ on raskasta, ja kaksiosaiset työpäivät tuovat haasteensa lomittajien arkeen. Vain harva haluaa pätkiä työpäivänsä kahteen osaan, maatalouslomittajien on näin tehtävä.
Maatalouslomittajien keski-ikä on jo nyt varsin korkea eikä alaa valitettavasti koeta kovinkaan houkuttelevaksi. Miten meidän kuluttajien käy, jos tämä oleellinen ruokahuoltoon kuuluva ketju katkeaa? Onko meillä toistuvasti tuoretta maitoa ja raikasta voita nostettavissa jääkaapista aamiaispöytään? Toivottavasti dokumentti nostaa maaseudun ihmeidentekijöiden arvostusta. Heidät voi myös nimetä työnsä sankareiksi.
Hannu Salonpää
