Lokit kirkuvat vielä, vesi pärskyy kalliota vasten ja meren läheisyyden tuoksu on huumaava. Tuuli vie murheet mennessään ja veden läheisyys rauhottaa mielen. Istun rantakalliolla, olen onnellinen.
Tämän kesäisen hetken paikkana voisi olla mikä tahansa ranta, nyt olin Pihlajasaarissa Helsingin edustalla. Nämä saaret ovat kaikille avoimia, julkisella liikenteellä saavutettavia virkistysalueita. Pihliksessä voi kulkea luontopolulla, hyppelehtiä kallioilla tai painaa varpaat hiekkaan, olla vaan.Tällaisia paikkoja tarvitaan maan joka kolkkaan, ihmisille ja eläimille tilaa olla ja hengittää.
Tällaisia alueita, saaria ja rakentamisesta vapaita rantoja ei valmisteta, ne ovat. Jos ranta-alueet myydään talotonteiksi ja rakennetaan, niitä ei saa luonnontilaiseksi palautettua enää koskaan.
Vesilahti suunnittelee kaavoittavansa Lammasniemen. Kärkiosa on suunnitelmissa jättää virkistyskäyttöön ja leton puolelle rakennella luontopolku. Luontopolulle ja virkistysalueelle peukku, vanha varikko sieltä on jo siivottu ja nyt olisi aika kunnostaa tuo alue.Aina on se Mutta. Kaavoituksen suunnitelmissa näkyy varaus 400m2 venevajalle veneiden talvisäilytystä varten. Kyllä, järjettömältä kuulostaa, että virkistysalueelle ihan oikeasti saisi rakentaa tehdashallin, jossa voisi maksua vastaan säilytellä veneitä. Ei kiitos tälle maisemanpilaajalle. Kaavassa on suunnitteilla myydä pitkä pätkä rantaviivaa yksityisille rakentajille. Ei tällekkin suunnitelmalle. Jos tuo ranta nyt myydään, sitä ei enää koskaan saa takaisin. Jos se kerran rakennetaan, se on menetetty. Luontoarvot ja ihmisten vapaa kulkuoikeus häviää, linnusto, lepakot ja luonto kärsii. Vesilahden kirkonkylällä sijaitseva viimeinen yhtenäinen kaikkien käytössä oleva rantakaistale menetetään. Lopullisesti. Nykyiset ja tulevat sukupolvet huokaavat syvään.
Lukemattomia selvityksiä ja tutkimuksia on tehty siitä, kuinka ihmisen on luonnossa hyvä olla. Tutkimustulokset puhuvat kaupunkimetsien ja ranta-alueiden puolesta. Oleilemalla rannassa tai metsässä saadaan aikaan positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Meillä on myös vastuu huolehtia paitsi ihmisen hyvinvoinnista myös eläimistä, kasveista, perinnebiotoopeista. Lammasniemen myyntisuunnitelmista on jo noussut myrsky ja tuo myrsky ei laannu vaikka budjettipaineet olisivat kuinka kovia. Arvot, luontoarvot ja luonnon arvo eivät ole kauppatavaraa, neovat yhteistä omaisuutta, josta on syytä pitää kiinni.
Lapsillamme ja lapsenlapsillammekin tulisi olla oikeus painaa varpaat santaan, kahlata rantavedessäja ihmetellä lepakoiden lentoa vedenpinnassa elokuun pimeinä iltoina. Kuunnellaan nyt sitä isoa joukkoa kuntalaisia, joille Lammasniemi on korvaamattoman tärkeä.
Laura Kekäläinen
Vihreät
Kommentointi on suljettu.