Korona-ajan someilmiö Lempäälän facebook-sivustoilla on ollut nuorten poimijoiden esiinmarssi. Usea ilman kesätöitä jäänyt koululainen on ollut omin päin ahkerana ja työllistänyt itsensä. He ovat kesän ajan ilmoitelleet poimimistaan puutarha- ja metsämarjoista. Markkinointi on ollut menestyksekästä, sillä kuvat täysistä marjaämpäreistä ovat herättäneet kovasti kiinnostusta. Kauppoja on syntynyt ripeään tahtiin. Vielä syksymmälläkin on markkinoitu metsän antimista myös puolukkaa ja suppilovahveroja.
Kyseessä on ollut win-win -järjestelmä, jossa kaikki ovat voittajia. Nuori on saanut paitsi ruumiin liikuntaa myös tienestiä, ja ostaja on päässyt hyvän äärelle, johon hänellä kenties ei olisi ollut omin avuin mahdollisuutta.
Hirven ja peurojen alkaneella jahtikaudella ammutaan kymmeniätuhansia eläimiä. Kokonaissaaliista vain häviävän pieni osa tulee yleiseen vähittäismyyntiin – sekin lähinnä Helsingissä kauppahallin erikoismyymälän lihatiskiin.
Suomessa syödään vuodessa noin yhdeksän, kymmenen miljoonaa kiloa hirvenlihaa. Suuresta määrästä huolimatta alle 10 prosenttia saaliista päätyy teurastamoiden kautta vähittäismyyntiin. Suomen vähittäismarkkinoilla on ollut enemmän Ruotsista ja Virosta tuotua kuin kotimaista hirvenlihaa.
Aika ajoin on ilmoille herätelty ajatusta, pitäisikö kuluttajien voida päästä maistelemaan kotimaista riistalihaa – muutenkin kuin maksamalla itsensä kipeäksi à la carte -ravintolassa – velvoittamalla kaadot tehneet metsästysseurat panemaan saaliinjaossaan osa lihasta yleiseen myyntiin. Toteutuessaan sekin voisi olla win-win -systeemi ja lisätä metsästäjien ansaintaa, jos hinta on kohdallaan.
