Lempäälän-Vesilahden Sanomissa oli (25.11.) kirjoitus vegaanisen ruuan saannin välttämättömyydestä. Luin Helsingin Sanomista 26.11. artikkelin, jossa käsiteltiin tutkimusta sekasyöjien ja vegaanien terveyskehityksestä seurantaryhmänä 55 000 brittiä, joita seurattiin keskimäärin 18 vuoden ajan.
Tuloksena oli, että vegaanella oli suurempi luunmurtumien riski kuin sekasyöjillä, etenkin lonkkamurtumien osalta. Tässä tutkimuksessa
korostettiin sekasyöjien kalsiumin ja proteiinin saannin riittävyyttä.
Saman asian olen kuullut Volvon kuntopäivillä kahdeksankymmentäluvun puolivälissä, kun professori Tatu Miettinen piti luennon
terveeellisestä ruokailusta kuorma-automyyjille, joilla saattoi ruokailu olla vähän sattumanvaraista työn vaihtelevuuden vuoksi.
Ensimmäiseksi hän sanoi, että ”ihminen on monimutkainen ja monenlaisia rakennusaineita tarvitseva pysyäkseen kunnossa, joista monia tärkeitä osia saa parhaiten sianlihasta”. Luennon jatkuessa kyllä hän suositteli myöskin kasviksia ja korosti aterian monipuolisuuden tärkeyttä. Samaa on korostanut myöskin arkkiatri Arvo Ylppö, sanoen, että läskiäkin pitää olla, mutta kaikkea kohtuudella.
Olen pitkän ikäni, 82 vuoden, aikana nähnyt kaikenlaisia ”ruokailusuosituksia”. En tiedä, mikä ähky on tehdä tietty kaava kaikille ihmisille, kun ihmiset on kaikki erilaisia, ja siksi jokaisen pitää syödä pääsääntöisesti monipuolisesti ja lautasen koostumus maun mukaan.
Kerran kuuntelin radiosta kokeneen kotitalousopettajan haastattelun ruokavalioista ja hänen kommenttinsa oli, että ”olen viisi vuotta sitten jättänyt kaikki ruokasuositukset ja syönyt sitä, mikä hyvältä tuntuu, tuloksena on hyvä olo”.
Toteamukseni on, että ”tiukkapipoisuus tässäkin asiassa on huono asenne”.
Sekasyöntiterveisin,
Seppo Jutila MKT
Nurmijärvi Rajamäki
