Otsikko vaikuttaisi äkkisilmäyksellä television puppusarjan nimeltä.Molempien u-määreiden taakse syvemmälle katsottaessa on kyse kaikkea muuta kuin puppuviihteestä.
Eri uskottelijoiden uskomuksia lentelee tänä päivänä ilmassa kuin kärpäsiä lantakasassa. Viimeisin ja laajalle levinnein uskomusryväs ovat salaliittoteoriat. Aiemmin ehkä aivan normaaleilta vaikuttaneet ihmiset kaventavat näkökulmaansa yhteen ainoaan totuuteen. Yksinkertaistettujen uskomusten tarjoajia löytyy taas jokaisesta populismipesäkkeestä. Huijaushan perustuu siihen, että populistin ei tarvitse kannattajineen ottaa vastuuta, vaan ainoastaan vastustaa tai olla asioista ”tätä mieltä” täysin ilman perusteluja. Informaatioähkyn seassa leijuville aivopieruille riittää päästäjiä jos haistelijoitakin.
Objektiivisesti tutkittu ja perusteltu tieto on salaliittoteoreetikkojen pahin vihollinen. Samalla se on valitettavan ehtymätön lähde pitää yllä sekä kehittää edelleen uskomustieteitä ja salaliittoteorioita. Pahimpia esimerkkejä kotoisista uskomuksista ovat vaikkapa hopeaveden juominen ja rokotevastaisuus. Nämä kumpuavat aivan jostain muusta kuin terveestä järjestä.
Vähemmän vaarallisia, mutta samoin järjenvastaisia uskomuksia liittyy nopeaan ja helppoon rikastumiseen. Nykytekniikka on luonut kosolti lisää oletetun rahalippaan avaimia. Bitcoineilla rikastuneita voi toki olla, vaikka en ketään tunnekaan. Sama koskee pyramidihuijauksia ja muita ketjukirjeyrityksiä. Henkilökohtaiset menetykset lasketaan kymmenissä ja sadoissa tuhansissa, näin kertovat julkisuuteen tulleet paljastukset. Tuskin huijattuja lohduttavat kliseet kuten ”ei se pelaa, joka pelkää” tai ”ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön”.
Tuntuu siltä, että nuo kuuluisat nettialgoritmitkin palvelevat mainostajien ohella kaikenkarvaisia huijareita. Ne seulovat ja segmentoivat sievästi valmiiksi erilaiset ihmisten kiinnostuksen kohteet laajasta dataliikenteestä. Sen jälkeen huijareille aukeaa enemmän tai vähemmän valmis kohdejoukko iän, asuinpaikan, harrastusten, kulutuskysynnän sekä muiden elintapojen mukaisesti.
Ei auta, vaikka viranomaiset kuinka varoittelevat. Media julkaisee tuon tuosta huijausyritysten seurauksia sekä raportoi lain kouran puristelusta tuomioiden rapsahtaessa. Ihmisten hyväuskoisuudella ei tunnu olevan rajoja, kunhan sielun herkimmät kielet soivat edes jollain tavoin yhteen uskomushuijareiden kanssa. Pitkään jatkunut ja yhä jatkuva pandemia luo epävarmuudessaan ja eristyspelossaan vielä lisää haavoittuvuutta.
Olen itse hyvin kartalla noista yhä hienovaraisemmiksi muuttuneista huijausyrityksistä. Pankkien ja kansainvälisten kuljetusyhtiöiden nimissä yritetään lähes pävittäin saada klikkaamaan valelinkkejä. Nettipelifirmat pommittavat mobiilia ja sähköpostia joka päivä. Puhelimen kautta lähestytään milloin milläkin ilmaisella tarkastuksella tai suoralla tukipyynnöllä. Jälkimmäiset yritykset tuntuvat olevan hyvin aikaa haistelevia ammentaen ideoitaan kunkin päivän puheenaiheesta.
Huijausten yleistyminen alkaa muodostua varsinaiseksi ongelmaksi monille asiallisesti yhteyttä yrittäville. Rehellisyyteen luottaminen ei enää peri maata saati muutakaan. Sen sijaan perijäksi saattaa ilmaantua itsekin rehellisyyden harmailla rajoilla toimiva perintätoimisto tai jopa kenttätyöhön ulkoistettu rikollisjengi.
Entäpä sitten unelmat? Niistä muutamilla on melko suora kytkös uskomuksiin ja huijatuksi tulemisen herkkyyteen. Unelmien varaus on silti positiivinen. Se pitää monen pään pinnalla kaikissa olosuhteissa. Eräs kuuluisimpia ja julkisesti unelmoineita lienee Martin Luther King. Hänen unelmansa profetia, BLM, on toki yhä vaiheessa ja tuntuu etenevän vain kriisien kautta.
Nuorilla on pääsääntöisesti vapaa kenttä. Siellä monilla henkilökohtaisilla unelmilla ja toiveilla pitäisi olla oikeus ja tilaa pelata. Parasta aikuisten ja erityisesti vanhempien nuorisotyötä olisikin nähdä jokaisen lapsen ja nuoren unelmakentän mahdollisuudet sekä rajat. Pallo voi olla joskus pitkään hukassa, mutta on löydettävissä. Eikä pidä olla pahoillaan, jos se löydyttyään saa joskus pelitilaa oletetun unelmakentän rajojen ulkopuolellakin.
Unelmointia huolestuttavampaa on niiden keinotekoinen buustaaminen. Erilaisten todellisuuspakoisten päihteiden tarjonnassa ja käytössä ei näy loppua. Jos se joidenkin kohdalla loppuukin, ei loppu tule aina luonnollista tietä. On jokseenkin käsittämätöntä, että huumausaineiden markkinat eivät ole kärsineet edes poikkeusoloissa. Ne toki saattavat luoda poikkeuksellista kysyntää, mutta muuten meno on kuin ei mitään.
Jokainen tällainen reaalimaailman unelmien vaihtoehtoja tarjoava organisaatio, joka saadaan nalkkiin ja hajalle, on voitto tulevaisuudelle. Muistaen silti entisen poliisiylijohtaja Markku Salmisen viisautta: ”Rikollisuus ei ole kiinni jääneiden monopoli.”
Jaksan silti toistaa, että unelmointi on positiivista kaikkina aikoina ja kaiken ikää. Kuten Junnu Vainio sen kauniisti pukee ymmärtäessään kulkijaa kuustoistavuotiasta. Myös nelikymppinen itkee, pettyy ja toipuu uudelleen unelmoimaan. Miksi ei siis meistä kukin ja jokainen?
