Viimeistään Koskelan tapaus on saanut meidät pohtimaan, mitä vielä voisimme kodeissa ja kunnissa tehdä taataksemme kaikille lapsille ja nuorille turvallisen kouluympäristön. Tiina Wesslin nosti (LVS 11.3.) esiin toimia kouluväkivallan ehkäisyyn. Allekirjoitan Wesslinin näkemykset ja haluaisin lisätä keskusteluun muutaman näkökulman.
Myös hallitus on mukana tukemassa nuoria. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi alkuvuonna yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa valmistellun toimenpideohjelman kiusaamisen ehkäisemiseksi. Monitahoisessa ohjelmassa lisätään koulutusta ja resursseja sekä päivitetään lainsäädäntöä.
Kiusaamisen vastainen työ alkaa jo varhaiskasvatuksessa vuorovaikutustaitojen kehittämisellä ja jatkuu aina häirinnän ehkäisevään ohjeistukseen korkeakouluasteella asti. Toimenpideohjelma ei kaada kaikkea vastuuta koulujen ja opettajien harteille, vaan tarkoitus on lisätä yhteistyötä niin nuorisotyön kuin poliisinkin kanssa. Ohjelma otetaan käyttöön vielä tämän hallituskauden aikana ja sen sisältöön voi tutustua opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla (”Toimenpideohjelma kiusaamisen ehkäisemiseksi”).
Ei kuitenkaan riitä, että kunta täyttää minimivelvoitteensa, vaan Lempäälän kunnan on otettava entistä aktiivisempi ote kouluväkivallan kitkemiseen ja koulurauhan luomiseen. Ongelmaan ei ole olemassa yhtä ratkaisua, vaan työtä on tehtävä monella eri taholla.
Olen huolissani erityisesti lasten ja nuorten terveydenhuollon ja mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Lempäälässä. Kouluissa terveydenhoitajat, kuraattorit ja koulupsykologit ovat kovilla, kun aiempien nuorten pulmien lisäksi korona-ajan vaikutukset alkavat näkyä nuorissa.
Apua pitäisi olla saatavilla viivytyksettä kaikille sitä tarvitseville. Näin ei nyt ole. Esimerkiksi perheneuvolaan, jonka tulisi olla matalan kynnyksen palvelu, voi olla monien kuukausien jonot. Pitkittyessään ongelmat vain pahenevat. Tästä kärsivät niin häiriökäyttäytymisriskiä omaavat kuin riittävää tukea saamatta jäävät koulukiusatutkin. Samalla myös kunnan loppulasku kasvaa.
Hyvinvointi pitäisi nähdä kunnissa enemmän kokonaisuutena. Panostukset ja toisaalta leikkaukset niin varhaiskasvatukseen kuin perhepalveluihinkin vaikuttavat perheiden kautta lasten ja nuorten hyvinvointiin pitkällä aikavälillä.
Haluan korostaa suvaitsevan ja erilaisuutta arvostavan yhteisön merkitystä koulukiusaamista vähentävänä tekijänä. Tässä myös vanhemmat voisivat ottaa roolinsa kasvattajana.
Kunnan tulisi niin kouluissa kuin nuorisopalveluissakin lisätä monikulttuurisuuskasvatusta sekä keskustella, jakaa tietoa ja korjata ennakkoluuloja esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Erilaisten ihmisryhmien huomioiminen ei ole yhden oppitunnin asia, vaan tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja erilaisuuden huomioiminen on oltava mukana kaikessa toiminnassa koulussa. Minkäänlaista vihapuhetta ei pidä sallia kouluympäristössäkään.
Maarit Lakkala
neljän lapsen äiti, kuntavaaliehdokas (Vas.)
