Kun pandemia on jo vuoden ajan elänyt keskuudessamme, on hyvä summata, missä olemme tällä hetkellä. Vuoden aikana on tapahtunut asioita, jotka vilpittömästi lämmittävät mieltä, mutta myös hämmennystä ja odottamatonta on tapahtunut paljon. Ensinnä tulee mieleen suomalaisen yhteiskunnan lainkuuliaisuus. Uudessa koko kansaa koskevassa tilanteessa on ollut ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, miksi laki on olemassa. Se suojelee kansalaisia. Lain kunnioitus on suomalaisen yhteiskunnan perusvahvuus.
Lain kirjain ei tietenkään yksin riitä, vaan kunnioitus ja luottamus virkavaltaa kohtaan tekee yhteiskunnasta turvallisen. Suomessa on vuosisatoja laki saanut ohjata yhteistä elämäämme: ”Laki ennen mua syntynyt, myös jälkeeni se jää” (Vänrikki Stoolin tarinat).
Hämmentäviin asioihin kuuluu se, että jotkut – hyvin pieni osa kansasta – ei halua omalle kohdalleen tätä lain kunnioittamisen tulkintaa. Kun sinänsä lainmukaisilla yksilön vapauden oikeuksilla halutaan kumota yhteistä hyvää, ollaan hankalassa tilanteessa. Silloin kun yhteiskunnassa on liikkeellä virus, jonka vaikutukset ovat kohtalokkaat, on pelottavaa, että joku katsoo oikeudekseen tehdä, mitä itse haluaa.
Oma tietoinen ja harkittu toiminta lähimmäistä vastaan nostaa kysymyksen, missä on lähimmäisenrakkaus.
Laki ja toisista huolehtiminen yhdessä pitävät yhteiskunnan koossa.
Olemme nyt koko ajan liukuneet tilanteesta toiseen. Kun tuntuu, että joku asia on hallinnassa, nurkan takana väijyy jo uusi odottamaton tilanne. Ihmetellen kannattaa kysellä, miksi tämä kaikki on näin. Mikä tätä maailmaa oikein ohjaa.
Kuinka moni on mahtanut tehdä itselleen kysymyksen: mitä Jumala haluaa sanoa ihmisille tämän pandemian aikana. Halusimme tai emme, tämä maailma on Jumalan luoma ja hänen maailmansa. Ihmisellä olisi hyvä olla kuulevat korvat ja avoin mieli Jumalan tahdolle. Ihmisen voimat kantavat aika pitkälle, mutta jossain raja tulee vastaan. Tämä raja ylitetään uskolla Kristukseen ja luottamuksella isään Jumalaan.
Mirja Miettinen
