Suunnitelma kuntoportaitten hankkimiseksi Hakkarin vesitorninmäelle on tuottanut somesivuille ja tähän lehteenkin älähdyksiä, jotka eivät perustu tosiasioihin, joko silkkaa tietämättömyyttä tai pahansuopaisuutta. Molempia on helppo nimettöminä suoltaa ilmoille.
Nyt tosiasioihin. Lempäälän kunta järjesti muutama vuosi sitten urheiluseurojen edustajille suunnittelupalavereita aiheena Hakkarin kehittäminen. Palavereitten julki kirjoitettu lähtökohta oli: minkään jo harrastetun liikunta-/urheilulajin toimintaedellytyksiä ei saa heikentää.
Hakkariin avattiin vuonna 1972 vesitornin kiertävä valaistu hiihtolatu, siis paljon ennen esimerkiksi urheilukenttää tai hiekkis-luistinrataa. Raivattiin liukumäen aukko tornin pohjoisrinteelle. Myöhemmin se valaistiin ja muotoiltiin kahteenkin kertaan turvallisemmaksi.
Vuosikymmenten mittaan siinä ovat ilakoineet tuhannet lapsiperheet läheltä ja kaukaa. Siinä ovat käyneet Kuokkalan eskarilaiset. On järjestetty aikuistenkin hauskoja kuntotapahtumia. Se on siten ollut kunnan virallinen liukumäki, vaikka se kolme vuotta sitten poistettiin kunnan vastuilta ja aidattiin. No, väki ihmetteli, repi esteet ja jatkoi laskettelua. Se on edelleen hyvässä käytössä, mutta kunta haluaa sulkea sen kuntoportailla, jotka voisi aivan hyvin tehdä liikuntahallin ja koulun puoleiseen rinteeseen latujen ulkopuolelle. Vaikka suoraan Ahertajankadulta.
Sulkemisesta seuraisi, että pulkkakansa siirtyisi käyttämään viereisiä hiihtolatuja, jotka on tehty harkitusti eri tasoisille hiihtäjille. Ladut on pidetty turvallisessa kunnossa. Kilpahiihdossa jo junioritasolla edellytetään laduilta myös tiettyä vaativuutta, esimerkiksi korkeuseroja. Siksikin ladut tehtiin tornimäen kautta. Kaikkien muidenkin urheilulajien suorituspaikoille on nykyisin laatuedellytykset ehtona kilpailujen järjestämiselle.
Jos suosittu pulkkamäki tukitaan kuntoportailla, lapset ja vanhempansakin siirtyvät laskemaan viereisille hiihtoladuille. Siis turvallisuuspulma siirtyy toiseen paikkaan. Päättyneenä talvena sitä lajia oli enemmän kuin koskaan. Ainakin kerran Kisan hiihtojunnujen piti harjoituksissa ottaa sukset käteensä, kun eivät tohtineet laskea pulkkailijoiden takia. Moni joutui talvella huutelemaan mäen päältä latua auki, kun alhaalla pyöri pulkkaväkeä. Törmäyksestä olisi pahoja seurauksia. On sattunut useita vähältä piti tilanteita.
Nimettömät heitot siitä, että Kisan hiihtäjät määräilevät Hakkarissa ja vievät lapsilta pulkkailun ilon, ovat tuulesta temmattuja. Yksi kirjoittaja haluaa, että Hakkari on ympärivuotisessa käytössä. Sehän on, mutta ei siten, että kaikki huseeraisivat samanaikaisesti samoissa paikoissa. Urheilukentän viheriö ei ole tyhjänäkään leijan lennättämistä varten, jääkenttä kelkkailuun, hiihtolatu kävelyyn tai pulkkailuun. Olen yli 40 vuoden ajan liikkunut vaivatta ja muita haittaamatta Hakkarin metsäpoluilla, kuntoradoilla, hiihtoladuilla ja juoksuradalla.
Jotta kunnan edellyttämä liikuntaturvallisuus toteutuisi, Hakkariin on järjestettävä pulkkailupaikka muutoin kuin työntämällä pulkkailijoita hiihtoladuille. Sitä nykyrinteen tukkiminen kuntoportailla tietäisi. Pulkkamäkiä, edes pieniä, täytyisi järjestää eri puolille kuntaa.
Eräs Lempäälään pari vuotta sitten muuttanut mies kyseli, onko pulkkamäkiä muualla kuin Hakkarissa ja Myllypuistossa. Tarjoutui talkoolaiseksi toteuttamaan. Oma reseptini: parikymmentä kuormallista maata taputeltuna johonkin joutomaalle, joita on. Pieni kustannus, iso ilo. Esimerkkejä isommassa muodossa on. Toivottavasti edes Halkolan puiston toteutuksessa huomioidaan lapsiperheitten talvi ilot.
Antero Korhonen
