Perheen määritelmä ei ole kiveen hakattu. Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta muistuttaa, että nykyään jokainen ihminen voi määritellä perheensä omalla tavallaan. Hänen mukaansa perhe voi olla yksijäseninenkin tai jonkin perheenjäsen saattaa olla lemmikkieläin, kissa tai koira. Jokinen sanoo, että perhekäsitteen moninaisuus haastaa etenkin maamme lainsäädäntöä.
Suomessakin vietetään lauantaina 15. toukokuuta Kansainvälistä perheiden päivää.
Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen pitää perheen teemapäivää tärkeänä, koska perhe-termin määritteleminen on koko ajan valinkauhassa.
– Yhteiskunnassamme ei ole yhtä tiettyä tapaa, jolla perhe-käsite tulee määritellyksi sillä yhdellä ja ainoalla oikealla tavalla, Jokinen korostaa.
– Perhe-käsite on erittäin lavea ja liukuva, Jokinen kuvailee.
Suomessakin 1900-luvun puolessa välissä ihanteeksi tullut ydinperhe on saanut sittemmin rinnalleen monikkoperheet, sateenkaariperheet, uusperheet, yhden vanhemman (äiti ja lapsi tai isä ja lapsi) perheet, lapsettomat avioparit ja avoparit sekä yhden ihmisen perheet.
– Jos menisimme torille ja kysyisimme perhemalleista, niin kyllä ydinperhe on edelleen vahvalla sijalla. Se on yleisin ja tyypillisin lapsiperheidemme muoto, Jokinen miettii.
– Perheiden moninaisuus on arvokas asia. Yhteiskunnassamme hyväksytään jo samaa sukupuolta olevat parit. Kaiken kaikkiaan suomalainen perhekeskustelu menee hyvään suuntaan, Jokinen kiittelee.
Etenkin kaupungeissa yhden ihmisen taloudet yleistyvät kovaa vauhtia. Jokinen huomauttaa, että joku voi laskea itsensä lisäksi perheeseensä rakkaan lemmikkieläimen, kuten kissan tai koiran. Jonkin toisen perheeseen kuuluu mummo tai serkku.
Jokinen huomauttaa, että sinkuilla perheeseen voivat kuulua omat vanhemmat, sisarusten perheet tai ystävät. Ihminen, jolla on rikas sosiaalinen elämä, voi kokea lähisuhteet perhesuhteiden kaltaisiksi.
– Meidän kansalaisemme ymmärtävät silti hyvin tarkkaan, mikä perhe on. Perhe on instituutio, johon ihmiset suhtautuvat myönteisesti, Jokinen luonnehtii.
Jokinen toteaa, että kirkko ja valtio ovat eläneet ja toimineet maassamme hyvin pitkään ydinperhekeskeisesti. Hän muistuttaa, että perhevaihtoehtojen monipuolistuminen on haastanut muun muassa kirkkoa. Esimerkkinä on vaikkapa kysymys samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimisestä.
– Vuoroasuvat lapset taas ovat hyvä esimerkki siitä, miten viralliset tilastot eivät tahdo pysyä muutosten vauhdissa. Vaikka lapset voivat asua kahdessa eri kodissa, koteja kuitenkin tilastoidaan vain yksi, Jokinen mainitsee.
– Yhteiskunnan puolella vaikkapa keinohedelmöitys on asia, joka ei vielä tunne tasapuolisesti kaikkia perhevaihtoehtoja, Jokinen mainitsee.
Jokisen mukaan perhemallien moninaisuus on pidettävä kirkkaana.
Mielenkiintoinen muutos sinkkuudessa
Yhteiskuntamme muuttuu.
Kimmo Jokinen sanoo, että yhteiskunnassamme on totuttu puhumaan maaseutujen vanhoista pojista sinkkuina.
– Varsinkin maalla asuneet vähän koulutetut ja vailla työtä olleet miehet jäivät helposti parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle. Naimattomaksi jäämistä pidettiinkin haja-asutusalueiden miesten kohtalona. Huomionarvoista on kuitenkin se, että 2000-luvulla tyypillisiä sinkkuja ovat sekä kaupunkilaiset nuoret miehet että naiset, Jokinen kertoo.
– Huomionarvoista on, että 2020-luvun sinkkuja ovat kaupunkilaiset naiset ja miehet. He ovat hyvin koulutettuja ja heillä elämänhallinta on kunnossa – kaikilla mittareilla tarkasteltuna elämä on kunnossa, Jokinen kuvaa.
Jokinen teroittaa, että sinkkuus voi olla myös itse valittu tapa elää.
Ihmisellä on elinaikana monta perhettä
Kimmo Jokinen herättelee huomaamaan, että yhdellä ihmisellä on hänen elämänsä aikana monta perhettä. – Ihminen ei kuulu vain ja ainoastaan yhteen perheeseen. Ihmisen elinkaari tuo uusia perheitä, Jokinen tarkentaa.
Jokisen mukaan tyypillisin ensimmäinen perhe on lapsuuden perhe. Siinä lapsella voi olla erilaisia rooleja: vanhin, kuopus tai ainoa perheenlisä.
– Kun kaksi ihmistä iskevät hynttyyt yhteen, he muodostavat perheen. Se voi olla avioliitto tai avoliitto. Pariskunta voi hankkia lapsia tai olla lapseton. Lapsiperheessä syntyy uusi tilanne, kun lapset varttuvat ja lähtevät omilleen. Äiti ja isä ovat jälleen uuden edessä; puhumme ikääntyvien ihmisten perheistä. Toisen puolison kuoleman jälkeen on leski ja hänen perheensä, Jokinen avaa.
– Aviopuolisot, avoparit voivat päätyä eroon, jolloin edessä ovat uudet elämäntilanteet, Jokinen lisää.
Jokinen kiteyttää, että perhe muuttuu koko ajan.
Käytäntöjä ja toimintoja
Kimmo Jokinen nostaa esille perheen roolin erilaisten toimintojen ja käytäntöjen eli yhteisten asioiden toteuttajana.
– Monet lapset muistavat kodistaan ja perheestään siellä noudatetut rutiinit, Jokinen sanoo.
– Henkilökohtaista perhekäsitystä voivat siivittää muun muassa lauantai-illan yhteiset pizza-hetket, lomamatkat, yhteiset harrastukset, lapsen viemiset päiväkotiin ja kouluun, juhlapäivien viettotraditiot, vierailut isovanhempien luona.
Jokinen vetoaa suomalaisiin, että me alkaisimme nostaa reilusti esille perheiden hyviä puolia.
– Perheet ovat tärkeitä, Jokinen perustelee.
Onko Suomi lapsiystävällinen?
Poliitikot puhuvat auliisti ja runsaasti perheiden asemasta, etenkin lapsiperheiden oloista. Suomessa on tällä hetkellä noin 600 000 lapsiperhettä
Kimmo Jokisen mukaan suomalainen yhteiskunta ei ole päätöksillään eikä ratkaisuillaan osoittanut viime vuosikymmenien aikana aitoa lapsiperhemyönteisyyttä.
– Kun tarkastelemme maamme eri hallituksien toimia 1990-luvun alkuvuosien talouslamasta lähtien, niin teot ovat jääneet kovin pieniksi ja vähiksi, Jokinen vetää yhteen.
Jokinen nostaa lapsiperheköyhyyden esimerkiksi ratkaisemattomista ongelmista. Jokisen mukaan lapsiperheköyhyys on kolminkertaistunut 1990-luvulta meidän päiviimme.
Jokisen mukaan lapsiperheköyhyyden ratkominen on ollut pitkän aikaa tyhjäkäynnillä. Perheitä ei tueta riittävästi. Esimerkiksi lastensuojeluasiat ovat aliresursoituja. Ennaltaehkäisevään työhön satsataan liian niukasti.
– Lisäksi lapsiperheiden ongelmavyyhdet voivat kiertyä vanhemman tai molempien vanhempien päihde- tai rahapeliriippuvuuteen. Luotettavien tilastojen mukaan runsaat 70 000 lasta asuu perheissä, joissa on päihdeongelma, Jokinen kertoo.
– Myös lähisuhdeväkivalta on tuntuva ongelma. Yleisintä on, että mies pahoinpitelee puolisoaan, mutta tilastot ovat surullisia vanhempien lapsiaan kohtaan harjoittamasta väkivallasta, Jokinen lisää.
Jokisen katse on tulevaisuudessa. Mikä on neliapilaperheiden asema ja kohtalo. Apilaperhe tarkoittaa perhettä, jossa lapsi tai lapset ovat syntyneet kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi.
– Kysymys kuuluu, voiko olla vaikkapa kolmen aikuisen avioliitto. Miten vaikkapa neuvolassa vedetään ruksit – isän, äidin kohdalle, Jokinen pohtii.
MATTI PULKKINEN
