Vanhoja arkistoja on silloin tällöin mukava pöyhiä. Niitä plärätessäni tuli vastaan 90-luvun lopussa kirjoittamani kolumni, otsikolla ”Jäähyväiset vuorille”. Tarinassa heitin haikeita hyvästejä Herralan- ja Varpen-vuorille, joiden läpi tai syrjään tuli joko moottoritie tai sen ramppi.
Herralanvuori on kotikonnuillani eli siinä, missä Lempäälän pohjoinen ramppi tuo autoilijat kohti Lempäälän keskustaa. Varpen-vuori taas osuu Innilään, missä moottoritie pilkkoi suositun Innilän alueen ulkoilumaastosta itäisen puoliskon
Nyt moottoritien viimeisen linjauksen valmistumisesta on jo yli 20 vuotta. Viimeinen pätkä Valkeakosken Jutikkalasta Kuljuun otettiin käyttöön myöhäissyksyllä vuonna 2000.
Kaikkeen tottuu, myös uusiin liikennelinjauksiin. Nyt tuskin kukaan kyseenalaistaa enää ”motarin” tarpeellisuutta, eikä edes Lempäälän rampeillekaan vastustavaa ääntä enää kuulu, vaikka etenkin Herrralan ramppia kovastikin aikanaan kritisoitiin.
Herralan rampin viereisellä Lasketoisten polulla käpsehdin koiran kanssa tai ilman sitä noin sata kertaa vuodessa. Enää en kuule, havaitse saati ärsyynny liikenteen kumusta. Motarin rampin ali pääsen kohti Ahtialaa pitkin Birgitan-polkua kätevästi alikulusta ja Sarvikkaan puoleisessa päässäkin polku alittaa myös sievästi moottoritien ja sen mylvivän liikenteen.
Innilässä olen hiihdellyt vuosittain ja etenkin menneenä talvena nautiskelin Lastusten alueen upeasta latulenkistä, joka niin ikään Innilään päin mennessä alittaa motarin ja menee sen törmää pitkin useitten satojen metrien verran. Moottoritie on hiihdellessä jonkin aikaa silmässä, muttei ainakaan itselläni kovinkaan paljon mielessä.
Tuleviin ja kovasti keskustelua herättäneisiin tielinjauksiin, kuten esimerkiksi Puskiaisten-oikaisuun ei tietämykseni mitenkään riitä ottamaan kantaa, että onko se tarpeellinen vai ei. Päätöksen sen rakentamisesta tekevät asiaan perehtyneet virkamiehet ja näkemykselliset poliitikot sen sitten siunaavat eri instansseissa.
Sen haluan tällä kirjoituksella sanoa, että suurten kulkuväylienkin lähellä voi liikkua. Ei Birgitan polku tyystin tuhoudu, eivätkä metsälenkit totaalisesti pilaudu teiden tai rautateiden rakentamisen takia. Alussa melu kumisee ja rakennusaikana kompromisseja pitää reiteille tehdä, niihinkin ajan oloon oloutuu.
Lempäälässä, luojan kiitos, eivät metsät, metsäpolut ja luonto hevin lopu.
Kommentointi on suljettu.