Helteinen heinäkuun maanantai-ilta kello on noin iltaseitsemän. Olympialaisissa on menossa palloilua, sitä katsellessa mieleen iskee ajatus mennä kesän ensimmäiselle mato-onkiretkelle.
Tuumasta toimeen. Onkivehkeet totta kai löytyvät maalla asuvalta omakotiasujalta. Madot ovat lymynneet kuivuuden keskellä syvälle, mutta siihenkin löytyy lääke, kun käy vitosella lunastamassa purkillisen luikeroita kaupasta. Rouvakin tykkää, kun jääkaapissa on vilvoitellut muutaman viikon eläviä olentoja, mutta kuten myyjä vakuutti, hyvin matoset jääkaappiviiileydessä ovat pärjänneet.
Volkkarin nokka kohti likeistä Hääkiveä. Ajatuksena mennä Hääkiven vieressä sijaitsevaan saareen, jolle ”kuukkelikaan” ei tunne nimeä. Olisikohan se vaikka nimeltään ”Lemmensaari”, kun ainakin 1970-luvun alussa valmistettu silta nimettiin aikanaan ”Lemmensillaksi”.
Saari alkaa valitettavasti olemaan kulkemattomassa kunnossa. Raivaussahaa tai ainakin vesuria tarvittaisiin sakean aluskasvillisuuden ja pusikon lamaamisessa. Onkimisesta ei siellä tullut juuri mitään semminkin, kun vielä polttavat keltamuurahaiset pääsivät iskemään kalastajan kinttuihin.
Paluu sillalle, mistä oli mukava seurata alueen vilinää. Paljon käytetyillä beach volley-kentillä pelaili nuorisoporukka, kaikki itselleni uppo-outoja, vaikka paikallisia lentiksen harrastajia ja nuoriakin 32-vuotisen yläasteopettajan uran perusteella tunnenkin paljon. Hienoa; kenttien kutsu on tavoittanut näköjään jopa ulkopaikkakuntalaisiakin.
Pariskunta treenaa suppailua Herralanvuolteen rasvatyynellä pinnalla. Hauskalta näyttää, mutta taitaa olla tällaiselle plussatakiloiselle turhan haastava laji aloittaa nollasta?
Veneen laskupaikalle ilmestyy sakki koirineen, lienee bordercollie, jota porukan nuori nainen opettaa uimaan. Hyvin haukku ui, todennäköisesti koira-tyylillä, rantaa kohti, muttei oikein innolla itsekseen uimasille mene. Heidän poistuttuaan tulee herrasmies noutajan pennun kanssa. Lintukoiran veri vetää uimasille, mutta kysessä lienee sen verran ”beibi”-hauva, että vesielementti taisi näyttäytyä enemmänkin pelottavana ja uinti jäi seuraavaan kertaan.
Pallopelit lopettaneet nuoret menevät Hääkiven laiturilta uimaan. Polskis ja molskis, kun porukka huuhtoo hiet ja hiekat kehostaan noin 24 asteisessa vedessä.
Hääkiven maantiesillan alla on kuhinaa. Siellä on heittelemässä uistimiaan useita kalanvonkaajia, joista yksi tulee saaren suuntaan. Nuori mies kertoo olevansa innokas ja aktiivinen harrastajakalastaja, joka sillan alusvedestä oli saanut saaliikseen toutaimen.
Toutain on kalastajien mieleinen taisteleva ”urheilukala”, mutta sen kulinaarisesta arvosta ollaan aika lailla kahta mieltä. Tälläkin kertaa kalamies on saaliinsa päästänyt takaisin veteen. Muuta ei lippa-tyyppiseen uistimeen ole tällä kertaa kuulemma tarttunut.
Hääkiven maanantai-illassa siis riittää säpinää. Väkisin työntyy vilinää katsellessa mieleen muutaman kuukauden takaisen alueen kehittämiskilpailun sato. Suunnittelijasakit olivat täkyyn tarttuneet ja laittaneet luovuutensa liikkeelle.
Jotten heti leimautuisi kaikkiin uudistuksiin epäluulolla suhtautuvaksi peruskonservatiiviksi, voi sanoa esimerkiksi voittaneen ehdotuksen olleen ”mielenkiintoinen”.
Wedrock 2021 -työryhmän suunnitelmaan sisältyy useita aktiviteetteja veden äärellä: kelluva kylpylä (allas ja paljuja laiturilla), rantakahvila ja vuokraamo, ravintola häitä ja juhlia varten, kelluva vihkikappeli. Nykyisiä beach volley -kenttiä laajennettaisiin. Alueelle tulisi vuokrattavia rantamökkejä ja saunalauttoja, uimaranta, venevalkama, veneenlaskupaikka, nuotio- ja grillipaikkoja sekä telttapaikkoja. Muutoksista huolimatta muinaismuistoalue säilytetään ja se saisi lisäkseen mahdollisesti kylvöniittyä.
Kun tuosta kuorii, sanotaanko suureellisimman kuohun pois, jää jäljelle päteviä ideoita, miten mahtavaa aluetta voitaisiin laajentaa vieläkin parempaan kuntalaiskäyttöön. Nykyiselläänkin Hääkivi ilmiselvästi on lisännyt suosiotaan ja sieltä löytyy ilahduttavan monipuolinen otanta ihmisiä.
Ehkä ensimmäinen iso teko olisi kevyen liikenteen väylän jatkamisen Lidlin liikenneympyrästä Katepalintien-riesteykseen asti, se lisäisi varmasti keskustan kävelyliikkumista Hääkiveä kohti.
Ai niin onkireissuni saalis: yksi aikamoinen säyneen (säynävän) mötikkä iski koukkuun. Siisti irroitus ja niin sama fisu jatkaa – toivottavasti – kalan onnellista elämää Vanajan latvoilla.
