Kävelen kevyenliikenteenväylää pitkin koulusta kotiin. Näen edessäni bussipysäkillä pojan, joka syö suklaapatukkaa. Patukan syötyään hän pudottaa roskan kädestään suoraan maahan. Samalla hetkellä bussi ajaa pysäkille. Poika astelee rennosti sisälle bussiin. Bussi lähtee pysäkiltä. Patukan roska, jonka poika pudotti, lojuu edelleen maassa.
Juuri tämänkaltaisia tilanteita olen nähnyt useammankin kerran sekä lasten ja nuorten tekevän. Jotkut lapset ja varsinkin nuoret ovat tässä asiassa ajattelemattomia. Olen huomannut monta kertaa, että roska on päätynyt maahan, vaikka roskis olisi ihan lähellä. Roskaaminen on todella huono asia, koska se kuormittaa luontoa ja lisäksi se pilaa kaunista maisemaa.
Ne, jotka eivät vie roskiaan roskiin, saattavat ajatella, että ei yksi pieni roska niin paha asia ole tai sitten usein syynä voi olla se, että he eivät vain jaksa viedä roskaa sinne, minne se kuuluu. En oleta, että kaikki ovat asian suhteen ajattelemattomia tai tekevät sitä toistuvasti, eikä roskaamiselle aina edes ole mitään syytä.
Haluaisin, että roskaamiseen kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota. Itse pyrin aina siihen, että en jättäisi roskia luontoon, vaan päinvastoin olen useammankin kerran käynyt keräämässä roskia esimerkiksi partioryhmäni kanssa. Sen teemme yleensä aina keväisin. Olen muutamankin kerran hämmästynyt, kuinka monta pussillista roskia on löytynyt pienessäkin ajassa.
Kannustaisinkin kaikkia miettimään, miten voisi toimia vastuullisesti ja oikein. Minusta olisi myös oikein hyvä idea järjestää lisää roskaamiseen liittyviä kampanjoita. Esimerkiksi jokainen voisi kerätä yhden roskan päivässä. Niin saataisiin luontoa kauniimmaksi.
Kerttu Tiura 8. lk.
