Vuonna 2020 julkaistussa sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportissa kerrotaan, kuinka lastensuojelun ja vammaispalvelujen yhdyspinnalla olevat, erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevat lapset, ovat usein eri palveluissa väliinputoajia.
Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten määrä on tutkimusten valossa noussut ja heidän määrän arvioidaan olevan jopa 10–20% ikäluokasta.
Nepsy-lapsilla tarkoitetaan lasta tai nuorta, joka oireilee ikätasolleen epätyypisellä tavalla. Tällaista oireilua voi olla tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteet, oppimisvaikeudet, sosiaalisiin tilanteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvät pulmat, aistiyliherkkyydet tai vaikka käytöksen säätelyyn liittyvät haasteet.
Nepsy-lapsille ja heidän perheilleen ei ole saatavilla riittävää tai sopivan varhaista tukea yleisistä sosiaalipalveluista, vammaispalveluista tai lastensuojelun avopalveluista.
Edellä mainittujen palveluiden sijaan perheille tarjotaan lastensuojelun perhetyötä, missä ei usein ole riittävää neuropsykiatrista osaamista.
Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset perheineen saattavat pahimmassa tapauksessa jäädä jopa kokonaan ilman tukea.
Kun tukea tarvitsevat lapset ja heidän perheensä eivät saa tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti, perheet uupuvat ja lapset ajautuvat lopulta lastensuojelun asiakkaaksi tilanteessa, jossa tukitoimien tarve on kasvanut ja ongelmat monimutkaistuneet.
Käypähoitosuosituksen mukaan nepsy-lapsen ja -nuoren hoidon tulisi olla monimuotoista, ja siihen pitäisi kuulua aina potilas- ja omaisneuvonta. Valitettavan usein neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmat kokevat syyllisyyttä ja epäonnistumista.
Apua saatetaan jättää hakematta leimaantumisen pelossa ja usein ulkopuolisten koetaan syyllistävän vanhempia kasvattajina. Kuitenkin vanhemmat osaavat parhaiten kuvata lastensa kokonaistilannetta haasteineen ja vahvuuksineen.
Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempia tulisikin kuulla paremmin oman lapsen asioista ja osallistaa lapsen hoidon sekä kokonaisvaltaisen tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Tulevan hyvinvointialueen yksi haasteista on luoda koko alueelle neuropsykiatristen lasten ja heidän perheidensä tarpeisiin vastaava tukipalvelukokonaisuus, jossa lapset perheineen tulevat kohdatuiksi yksilöinä.
Varhainen tuki, joka kohdistuu sekä lapsen tai nuoren lisäksi myös perheeseen, on taloudellisesti kannattavaa säästäen myöhemmissä kalliissa erikoissairaanhoidon kustannuksissa tai lastensuojelun toimenpiteissä. Mutta ennen kaikkea varhainen ja moniammatillinen tuki nepsy-lapsille ja -nuorille on inhimillisesti tarkasteltuna ainoa oikea tapa.
Tulevalla hyvinvointialueella meillä on mahdollisuus parantaa neuvolan ja varhaiskasvatuksen sekä kouluterveydenhuollon ja koulun välistä yhteistyötä ja lisätä lapsen arjessa olevien palveluiden välistä keskustelua, jotta voimme tukea nepsy-lapsia ja -nuoria parhaalla mahdollisella tavalla, heidän omissa kasvu- ja oppimisympäristöissä.
Meidän tulee rakentaa myös kattava ja perheitä tukeva palveluverkosto, johon on helppo ja nopea hakeutua koko Pirkanmaan alueella.
Oikein suunnitelluilla ja toteutetuilla tukipalveluilla voimme suojella nepsy-lapsen kasvua ja torjua heille tyypillisiä masennusoireita ja itsetuntoon liittyviä ongelmia.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen – meillä on mahdollisuus tehdä se heille mahdolliseksi.
Anna Moilanen, Tampere, Vihreiden aluevaaliehdokas ja varhaiskasvatuksen opettaja
Kaisa Räsänen, Nokia, Vihreiden aluevaaliehdokas ja erityisluokanopettaja
