Näin sanoi mies vaimolleen, kun kehotti häntä kävelemään seinällä. No, nyt jo kiipeillään pystysuoraa vuortakin ylös. Peräänantamatonta uskoa usein tarvitaan.
Mutta, entä jos ei itse osatakaan? Silloin vilkuillaan ympärille, jospa joku osaisi asian hoitaa.
Vaatii nöyryyttä kysyä apua, oppia. Tämä pätee vaikeutuneeseen pandemiatilanteeseenkin. Aikamme odottaa kärsimättömästi tutkittua tietoa, mutta kun sitä ei hetkessä saa. Eikä saa pikaista hoitoakaan. Eräs tartunnan saanut vanhus löytyi avuttomana asunnostaan, pompoteltiin ja palautettiin asuntoonsa. Sotkun saivat lähiomaiset hoitaa.
Palaamme kohta sata vuotta taakse päin, jolloin muutamaan vaivaistaloon kerättiin joitakin onnekkaita ja loput jäivät syytinkiasuntoihinsa lähiomaisten vastuulle − onneksi heitä silloin oli ja tiesivät tilanteeseen varautua. Inhimillisyyttä nytkin kysytään. Vastuuta toisistamme on kaikilla.
Satsaammeko ruohonjuuritasolle, perheisiin? Sieltä se kaikki alkaa. Ei kaikki kuulu koneistolle. Se tarjoaa kohta vain robotteja tai sitten alipalkattuja, stressaantuneita hoitajia. Ketä sellaiseen opiskelu kiinnostaa? Kyllä nyt on aika palata asioiden juurille. Tehdään oikeasti parannusta koko hoitoalalle.
Tuomo Isokangas
sairaanhoitaja ja aluevaaliehdokas
