Toimittaja Annamari Sipilä kirjoitti muutama vuosi sitten Hesarissa, että ”sunnuntai pitäisi maallisessa yhteiskunnassa neutraloida tavalliseksi viikonpäiväksi. Teeskentely sunnuntain erityislaatuisuudesta voitaisiin lopettaa. Sunnuntai viikonpäivänä pitäisi neutraloida. Sunnuntaina tehdään töitä ihan niin kuin muinakin päivinä.”
On totta, että tämän päivän yhteiskunnassa sunnuntaisin tehdään paljon työtä. Sunnuntaityö ei ole monelle valinnan paikka, vaan työnantajan edellyttämä pakko.
Kaupan aukiolojen ”vapauduttua” – mikä ei kyllä mielestäni ole ollenkaan oikea termi – sunnuntain tai vaikka kaikki juhlapyhät voi halutessaan viettää ostoksilla. Joku saattaa tätä lukiessaan pohtia, eikö pappi koskaan käy pyhänä kaupassa. Toki joskus tulee käytyä, jos on erityisen tärkeä syy. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Tarkoitukseni ei olekaan tiukkapipoinen sormen heristely, vaan näkökulman laajentaminen ja keskustelun avaus.
Ajattelen nimittäin, että ikiaikainen ajatus lepopäivän pyhittämisestä on edelleen varteenotettava elämänohje. Tänä kummallisena ja kuormittavana korona-aikana asia on kenties ajankohtaisempi kuin aikoihin. Ajatus sisältää idean tuona päivänä toteutuvasta todellisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Jokaisella ihmisellä, niin pääjohtajalla kuin työntekijällä, jopa eläimillä, on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus lepoon.
Keisari Diocletianus julkaisi helmikuussa 303 jKr. ediktin, jossa vaadittiin kristittyjä luovuttamaan viranomaisille pyhät kirjoitukset ja lopettamaan sunnuntain vietto jumalanpalveluksineen. Nykyisen Tunisian alueella toiminut piispa Fundanus antoi periksi painostukselle. Seurakunta kuitenkin jatkoi sunnuntain viettoa Saturnius-nimisen papin johdolla.
Kiinni jäätyään useimmat kidutetut ilmoittivat kuuluisteluissa syyn: Sine dominico non possumus, ilman sunnuntaita emme voi elää. Rangaistukseksi viranomaiset surmasivat 49 kristittyä, myös papin ja hänen neljä lastaan.
Onneksi lepopäivän pyhittäminen ei ainakaan vielä ole näin vaarallista, mutta sen tuomat hyödyt ovat ilmeisiä. Sillä on merkittäviä ekologisia, henkisiä, hengellisiä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviä vaikutuksia.
Ilman lepopäivää viikko toistaa edellistä ja arki on väsyttävän uuvuttavaa. Ilman lepopäivän pyhittämistä perspektiivi elämään katoaa. Tekee nimittäin hyvää ainakin kerran viikossa hiljentyä pohtimaan elämän ihmettä ja sen antajaa.
Piispa Jari Jolkkonen kirjoittaa viisaasti: ”Lepopäivä tekee hyvää sinulle. Kehosi palautuu ja työstä kuormittunut mielesi saa muuta ajateltavaa. Yhteinen aika perheen tai ystävien kanssa – tai vetäytyminen yksinäisyyteen – auttavat näkemään, mikä elämässä on tärkeää. Lepopäivä tekee hyvää myös luomakunnalle. Se auttaa meitä elämään kohtuullisemmin ja näkemään, miten vähällä lopulta tulemme toimeen. Ilman sunnuntaita emme voi elää.”
Matti Vehviläinen
kirkkoherra
Lempäälän seurakunta
Kommentointi on suljettu.