Sote koskettaa konkreettisesti suurta osaa kansasta, erityisesti lapsia, nuoria ja vanhuksia. Kuitenkin sotealuevaalikeskustelut ja tulos ohjautuivat enimmäkseen ideologioiden mukaan. Itse asia etääntyi yleispoliittiseksi.
Jos ei ideologioiden pohjalta päästy asiaan, ei päästy myöskään perinteisten ideologioiden ulkopuolelta. Yleiskriittisyys, maahanmuuttovastaisuus eikä toisaalta myöskään luontoarvojen korostaminen tavoittanut itse asiaa. Toki terapiatakuu sivusi aihetta.
On sinänsä ihme, että pelkkä ideologinen argumentointi ja yleisen tason mielikuvat riittivät äänestäjille. Voi olla myös niin, että vaikka asioissa olisi menty syvemmälle, puhumaan esimerkiksi kahden tärkeän sote-kohderyhmän, lasten ja vanhusten palvelujen todellisista kehittämistarpeista, ei äänestäjiä olisi ilmaantunut enempää. Nythän keskustelu käytiin julkisen ja yksityisen toimijan paremmuudesta mielikuvien tasolla. Konkreettisin asia oli keskustelu palvelusetelistä.
Edessä on valinta hoidon kokonaisprosessien kehittämisen ja prosessien mielivaltaisten pilkkomisien ja osien nopeiden helppojen ulkoistamisten välillä. Kysymys on myös kokonaiskustannuksista, jotka kaikki maksaa yhteiskunta, veronmaksaja, onpa toimija kuka hyvänsä.
Lapsille luontaisessa positiivisessa toimeliaisuudessa ilmenevien häiriötilojen syyt on tunnistettava ja seuraukset on kyettävä ennakolta estämään siten, että heidän asioihinsa paneudutaan jo ennen masennus- tai diabetesdiagnooseja. Varhaisen puuttumisen periaate on konkretisoitava. Lapsilla ja nuorilla erityisesti hoidon on tähdättävä parantumiseen, ei tilanteen ylläpitoon. Laajat dokumentaatiot periaatemalleista eivät riitä.
On myös luotava toimintamalli, jossa konkretisoidaan vanhusten hoito, erityisesti vanhusten kotihoito on konkretisoitava. Sen onnistuminen on ennakoitava selvittämällä ajoissa eri osapuolten todelliset halut ja mahdollisuudet tukea vanhusta. Palveluja on annettava tasapuolisesti. Seuranta on pakollista.
Ei näitä prosesseja voida kokonaisuuksina ulkoistaa, osienkin suhteen on oltava tiukka kontrolli. Valtuutetuilta on edellytettävä toimintojen todellisen kehittämisen ohjausta. Hokemat palvelusetelistä ja hoitajamitoituksesta eivät riitä.
Osmo Nieminen
Lempäälä
