– Kun tulemme kotiin, Cassu kulkee perässämme, naukuu niin kauan, että pääsee jomman kumman syliin, kertoo Kuljussa asuva Pasi Myllymäki yhdestä lemmikistään.
– Maine Coonit ovat kiintyvää rotua ja todella seurallisia.
– Mitään ei tarvitse koskaan tehdä yksin, Myllymäen avopuoliso Kristiina Lindfors sanoo.
Amerikasta peräisin olevat Maine Coonit ovat siitä mielenkiintoinen kissarotu, että ne ovat pysyneet geneettisesti muuttumattomina jo yli 150 vuotta. Rotu on syntynyt luonnonvalinnan kautta, se ei siis ole ihmisen aikaansaama risteytys.
Maine Coonin leikeistä sanotaan, että ne muistuttavat koiran leikkejä, ne esimerkiksi noutavat mielellään tavaroita tai pitävät älyllisistä tehtävistä. Lisäksi ne viihtyvät veden äärellä.
Amerikan Maine-osavaltion ankarat talvet tekivät rodusta aikoinaan hyvin kestävän. Suomessa Maine Cooneja on ollut vasta vuodesta 1989.
Myllymäellä ja Lindforsilla on tällä hetkellä kuusi aikuista Maine Coonia ja kuusi pentua.
– Yksi pennuista jää meille, joten kaiken kaikkiaan meillä on sitten seitsemän kissaa.
Heidän ensimmäinen kissansa, NW SP Escape´s Little Sky DVM DSM tuli Myllymäelle ja Lindforsille vuonna 2017.
– Mietimme rotukissaa ja päädyimme tähän rotuun. Coonit ovat hyväluontoisia, tasapainoisia ja terveitä. Vuonna 2018 aloitimme Skyn kanssa näyttelyissä käymisen ja se onkin palkittu useita kertoja. Se on muun muassa National winner ja se on valittu viime vuonna Suomen kissaliiton vuoden kissaksi.
Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Maine Cooneja pidettiin maalaiskissoina ja ne hävisivät näyttelyistä kokonaan. Vasta 1960-luvun lopulla maailman kissajärjestöt hyväksyivät Coonit joukkoonsa.
Nykyisin kissarotu on arvostettu ja niillä on hyvä maine kautta maailman.
Ennen näyttelyä kissa pestään, kynnet leikataan ja sen nenä ja silmät tarkistetaan, että ne ovat puhtaat.
– Karvojenkin pitää olla ojennuksessa, Lindfors hymyilee.
Suomessa kissanäyttelyissä on Lindforsin mukaan hyvin korkea taso. Kaikki näyttelyt ovat avoimia myös ulkomailta tuleville kissoille ja vastaavasti Myllymäki ja Lindfors ovat käyneet näyttelyissä esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa.
Miten Maine Cooneja sitten näyttelyissä arvioidaan?
– Maine Coonilla pitää olla vahva luusto, sen pitää olla vankkarakenteinen ja pään jykevä. Kissan pitää myös olla ilmeikäs ja sen leuan voimakas, Lindfors kertoo.
–Hyvillä näyttelytuloksilla kissan nimeen tulee erilaisia lisäkirjaimia.
Ihanteellisella Maine Coonilla poskipäät ovat korkeat, sen kuono on neliömäinen ja tupsupäiset korvat sijaitsevat korkealla päälaella, sopivalla etäisyydellä toisistaan. Lisäksi arvioidaan muun muassa lihaksistoa, tassuja, häntää ja turkkia.
Ulkonäön lisäksi ratkaisevaa on luonne.
Myllymäki ja Lindfors kasvattavat kissoja hyvin kodinomaisesti ja kissat ovatkin alusta alkaen kaikessa mukana. Kissojen kasvattamista varten Lindfors on käynyt Kissaliiton kasvattajakurssin ja kasvattajanimeä hän haki kolmisen vuotta sitten.
– Pienimuotoisestihan me kasvatamme, tämä on nyt meillä toinen pentue, Lindfors kertoo.
– Kasvattaminen vaatii paljon taustatyötä, kuten sukutaulujen tutkimista ja terveystietojen tarkistamista. Kasvattajalla on myös oltava hyvät yhteistyökykytaidot ja pitkäjänteisyyttä.
Syntyneiden pentujenkin hoitaminen vie paljon aikaa. Pennut punnitaan aamuin illoin, niiden kynnet leikataan säännöllisesti, niitä pestään ja turkkia huolletaan. Ruokaa pennuille annetaan vähintään neljä kertaa päivässä.
Vaikka rotukissan pennun hinta voi tuntua kovalta, on kuitenkin menojakin paljon. Pennut rokotetaan, niille tehdään pentutarkastukset, ne sirutetaan ja rekisteröidään Suomen kissaliittoon.
Myös vanhempien terveystarkastusten on oltava kunnossa. Esimerkiksi sydänultra on yksi pakollisista terveystutkimuksista, joita tulevien pentujen vanhemmilta vaaditaan.
– Kaikilla omilla kissoillamme on lisäksi vakuutus mahdollisten sairastumisten varalta. Silloin ei tarvitse miettiä, lähteekö päivystykseen heti vai vasta huomenna.
Pariskunnan kissat ovat kuitenkin olleet tosi terveitä, joten vakuutuksia ei juuri ole tarvinnut hyödyntää.
– Yksi ripsi on käyty poistamassa silmästä, naurahtaa Myllymäki.
Teksti: Annika Pusa
Kuvat: Annika Pusa
