”Voimaa vanhuuteen” on ollut kuukauden sana maalis-huhtikuussa. Kokouksessa Anneli Kallio, joka on seniorineuvoston edustaja Ikäinstituutin hallinnoimassa Lempäälän paikallishankkeessa, kertoili vertaisohjaajan otteella hankkeesta ja kuntouttavasta käytännön toiminnasta. Hankkeen tarkoitus on innostaa ikäihmisiä löytämään kullekin mieluisia liikuntamuotoja. Liikunta on tarpeellista kaikille ja siksi pyritään tavoittamaan erityisesti niitä ikäihmisiä, jotka eivät vielä osallistu liikuntatapahtumiin. Asia kiinnostaa lempääläisiä, mm. Manttaalitalolla järjestettyyn yleisötilaisuuteen osallistui yli 60 henkeä.
”Voimaa vanhuuteen” -ohjelmaan valittuna Lempäälä on sitoutunut iäkkäiden liikunnan kehittämistyöhön poikkihallinnollisena yhteistyönä. Yhteistyöryhmään kuuluvat Lempäälän liikuntapalvelut, kulttuuritoimi, vanhus- ja vammaispalvelut, kotihoito, seniorineuvosto, seurakunta, Kotokampus, liikkuva apteekki sekä edustajia liikunnan vertaisohjaajatoiminnasta, kansanterveysyhdistyksistä ja eläkeläisyhdistyksistä. Lempäälään kehitetään ikäihmisille liikuntaneuvonnan palvelupolkua, jonka avulla pyritään löytämään jokaiselle oma tapansa liikkua.
Seniorineuvoston on korostanut hyvän mielen merkitystä liikuntakampanjoinnissa. Tutkimusten mukaan henkilön kokemus siitä, että on tyytyväinen elämäänsä ja kokee positiivisia tunteita, lisää hänen kykyään saada paras vaikutus liikunnasta. Siksi sosiaalinen kohtaaminen, toimiva arki, sujuva liikkuminen, taide ja kulttuuri sekä viihtyisä ympäristö ja kauneus ovat tärkeitä myös ikäihmisille heidän pysymisekseen terveinä ja hyväkuntoisina.
Tiedottaminen on kompastuskivi monessa asiassa, myös kuntouttavassa toiminnassa. Kunnan kotisivuilla on paljon ja kattavasti tietoa erilaisista ja eri toimijoiden järjestämistä ohjauksista ja tapahtumista. Siellä seikkaileminen on monelle nettiä käyttävällekin haasteellista, ja paljon on ikäihmisiä, jotka eivät ole vielä digimaailmassa. Paikallislehti on verraton ja helppo tapa saada tietoa, mutta useat ikäihmiset ovat ulkona siitäkin kanavasta. Seniorineuvoston luonteeseen kuuluu, että järjestöjä ja jäsenistöä kannustetaan puskaradiolla viestimään mahdollisuuksista.
Hybridimalli on noussut esille keskusteluissa ikäihmisten aktivoitumiseksi hyvää mieltä ja kuntoa edistäviin toimintoihin. Esimerkiksi laulukööri voisi lähteä maisemakävelylle tai zumbatunnille, pallopeliporukka taidenäyttelyyn ja teatteriin, kuntosalikaverukset kukkaniitylle taikka äijien kahviporukalla frisbeegolfiin. Taloyhtiön, kylän tai muuten vaan naapurusten spontaanien tai suunniteltujen yhteisten puuhastelujen ohessa joku voisi ehdottaa vaikkapa patikkareisua Pirunlinnalle tai näkötornille.
Moni harrastuksiin osallistuva tuntee ikääntyneen naapurin tai tuttavan, joka ei jostain syystä saa itseään liikkeelle sen paremmin liikuntaan kuin kulttuuriinkaan. Kannustan ottamaan rohkeasti hihasta ja kysäisemään, eikö lähdettäisi yhdessä johonkin kysyjän mieluisaksi tietämään liikunnalliseen tai mihinkä tahansa juttuun. Siinä voi tulla lunta tupaan, mutta joku saattaa innostua kokeilemaan. Onnistuessaan uusi harrastaminen tuottaa hyvää mieltä ja terveyttä sekä kysytylle että kysyjälle. Voihan juttu mennä niinkin päin, että harrastamaton ikäihminen tiedustelee joltain liikunta- tai kulttuuririennoissa pyörivältä, olisiko tällä ehdottaa hänelle sopivaa harrastusta ja toimia aluksi kumppaninakin.
Eri ikäluokat siiloutuvat yleensä omiksi porukoikseen. Jonkin verran on itselläni kokemusta ja vain hyvää kokemusta siitä, että lapset, nuoret, nuoret aikuiset, keski-ikäiset ja ikäihmiset harrastavat keskenään. Eri-ikäisten yhdessä toimiminen sopii joihinkin harrasteisiin paremmin kuin toisiin, esimerkiksi musiikkia on vaikeampi sovittaa yhteiseksi. Suosittelen yrittämään, jos vain suinkin mahdollista. Parhaimmillaan se on rikastuttavaa kaikille.
Reijo Fredriksson, seniorineuvoston puheenjohtaja
