Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
Esitänpä pohdittavaksi kysymyksen: voiko väärin perustein olla oikeassa? Kun me muodostamme mielipiteen jostakin asiasta, siihen vaikuttaa moni seikka. Arviointimme pohjalla on henkilökohtainen elämänkokemus. Siis se, miten olen valmis ymmärtämään kohtaamaani uutta asiaa kaiken elämässäni tapahtuneen valossa. Ja kun näin sanomme, on elämänymmärryksemme toki erilaista riippuen siitä, ymmärrämmekö asioita 60 vuoden vai 20 vuoden perspektiivissä.
Itse muistan maailman asioita hiukan yli 60 vuoden ajalta. Siksi tuntuu väärältä, kun jotkut nuoremmat puhuvat varmalla tuomitsevasti vaikkapa ”suomettumisesta” yleistäen sen koskemaan menneitä vuosikymmeniä tai Kekkosen aikaa. He eivät tiedä, eivät voi muistaa tuota aikaa, jolloin oli kulunut 15–25 vuotta sodan loppumisesta, valvontakomissiosta, Stalinin terrorista, Viron kyydityksistä. Tuollaisessa tilanteessa tarvittiin valtiotaitoa: ensin Suomen ulkopoliittinen taistelu puolueettomaksi maaksi, sitten Efta-sopimuksen neuvottelu, sitten EEC-sopimus, sitten ETYK. Tuossa polussa ei ole moitittavaa.
Käräjäoikeudessa pätee ilmaisu ”yleisen elämänkokemuksen valossa”. Se tarkoittaa juuri sitä, mitä nämä sanat yhdessä ymmärrettynä tarkoittavat. Ei lyhyttä muistia, ei yhden ihmisen muistia, ei erillistarinoita, vaan yleistä, refleksoitua ja vuorovaikutukseen perustuvaa tajua siitä, mitkä asiat elämässä ovat mahdollisia.
Toinen näkökohta koskee noita perusteita. Kun otamme kantaa, harkitsemme asioita, koetamme perehtyä kysymykseen mahdollisimman monipuolisesti. Otamme huomioon eri näkökohdat, väitteet ja vastaväitteet, jopa asiantuntijoiden käsitykset ja tutkimuksen tulokset. Mitä vaikeampi on asia, sen tarkemmin on syytä perehtyä kaikkiin asian ulottuvuuksiin. Lopputulos, ottamasi kanta ei ole tunnepohjainen mielipide tai lapsenomainen tykkäys, vaan perusteltu kannanotto. ”Asiaan vaikuttavia seikkoja ovat nämä. Ja punnittuani asiaa näillä perusteilla olen tätä mieltä.”
Sellainen kanta, joka ei perustu harkintaan tai perusteluihin, on melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Sanon ”melkein”, koska intuitiolla on joissakin asioissa merkitystä. Olemme siis asiasta jotakin mieltä, mutta emme oikein pysty selittämään miksi. On asioita, joihin intuitio riittää sekä asioita, joissa intuitiota ei päde. Sanoisin, että erityisesti valtiollisissa asioissa intuitio on heikko peruste. Budjettia, ulkopolitiikkaa tai ilmastokysymyksiä ei hoideta intuitiolla. Ne ovat järkeilyn aluetta.
Kolmas puoli alun kysymystä on oikeassa olon toteaminen. Kuka sanoo, mikä ratkaisu asiassa on oikein? Sen osoittaa vasta historia. Sen osoittaa esimerkiksi maan pysyvä etu. Kyseessä voi olla aikaikkuna, josta on mentävä läpi, kuten Suomen itsenäistymisen aika 1917. Oikeassa oloa, oikeaa ratkaisua ei määrittele kulloinenkin aika, vaan jälkimaailma. Kaikesta harkinnasta huolimatta useimmat ratkaisut joudutaan tekemään vajavaisin tiedoin.
Summa summarum. Väärin perustein voit olla vain väärässä. Väärät perusteet johtavat oikeaan kantaan vain ajatusvirheen kautta. Kun olosuhteiden ratkaisevasti muututtua olet mielestäsi edelleen oikeassa, olet alun perin nojannut vääriin perusteisiin. Uudet tiedot, uusi harkinta. Jos olet looginen, tuloskin on oikea.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
