Käräjät tulee sanasta keräytyä yhteen: vanhajana toisintomuotona onkin sana keräjät. Suomessa on ollut käräjiä jo ennen Ruotsin vallan aikaa, jolloin mm. Hämeessä oli oma lakinsa. Käräjiä ”istuttiin” – huomaa muoto – käräjäkivillä. ”Mäillä käräjät käydään.” Käytännössä jo mukavuudenkin takia istuttiin kuitenkin ”laudoilla” eli tukkipuusta kiiloilla halkaistuilla ja kirveellä silatuilla lankuilla. Syytetty on ollut jossakin asetelman keskellä ja oikeudenkäyttöä johti edestä tuomari (domare), maakuntakäräjillä laamanni (laghman). Rautakaudella käräjäin puheenjohtaja oli paikallisista talonpojista viisaimmaksi todettu, samaan tapaan kuin uiskon/kirkkoveneen perämies.
Lautamiehet valittiin joka kerta erikseen paikalle tulleen rahvaan joukosta. Heidän piti olla selväjärkisiä ja edustaa pitäjän eri osia. Käräjillä saatu tuomio ei ollut esteenä lautamiehenä toimimiselle. Entä miksi lautamiehiä oli juuri 12 kappaletta? En keksi muuta syytä kuin, että Jeesuksen opetuslasten oli sama luku: 12 kappaletta. Kaksitoista oli myös kaupungeissa raastuvanoikeuden neuvosmiesten luku. Muinaisessa käräjäoikeudessa ei äänestetty, vaan tuomio perustui keskusteluun ja oli sen pohjalta yksimielinen.
Viime aikoina on esitetty, että lautamiesjärjestelmästä s.o. käräjäoikeuden maallikkojäsenistä, pitäisi luopua. Juristien edunvalvontayhtymät kannattavat ajatusta, samaten osa poliittisesta kentästä. Tästä asiasta voi kyllä olla eri mieltä ja puolustaa lautamiesten tarpeellisuutta. Asiantuntijavalta ei ole oikeutta. Se on asiantuntijavaltaa.
Tärkein syy lautamiesjärjestelmään on se, että oikeudenkäytön ja tuomioiden tulee vastata kansan oikeustajua. Lautamiesten mukana olo oikeudenkäytössä varmistaa, että juttua ei tutkita pelkkänä tosiasioiden ketjuna, vaan myös tuomio säädetään vastaamaan kansan oikeuskäsityksiä: ensinnäkin milloin näyttö on pitävä ja toisaalta millainen rangaistus on oikeasuhtainen kustakin rikollisesta teosta. Jokainen oikeusjuttu on yksilöllinen tapaus ja pitää sellaisena käsitellä.
Toinen syy lautamiesjärjestelmään on oikeudenkäytön läpinäkyvyys. Kun lautamiehiä on aina paikalla, joka jutussa riippumatta siitä, onko yleisöä paikalla, tulee varmistettua, että mitään yksipuolista ei käräjillä tapahdu.
Kolmas peruste on lautamiesten yhteiskunnallinen edustavuus. Nyt kun kunnanvaltuustot valitsevat lautamiehet (ehdolle) käräjäoikeuksiin, tulee koko yhteiskunnallinen kirjo arvostuksineen, ammatteineen, asuinpaikkoineen edustetuksi. Mainittu kansan oikeustaju nimittäin kehittyy ja siksi tarvitaan välissä demokratiaa ylläpitävä järjestelmä. Valinnat menevät puolueiden vaaleissa saamien voimasuhteiden mukaan. Tämä ei tarkoita – kuten jotkut väittävät – että lautamiehet nimettäisiin poliittisin perustein. Päinvastoin: juuri nykyjärjestelmä takaa, että lautamiesten valinta on hyvin vähän politisoitu asia. Eri asia olisi, jos suurin puolue tai suurimmat veronmaksajat nimeäisivät kaikki lautamiehet. Yhdysvalloissa henkirikosjutuissa juryn jäsenet arvotaan äänioikeutettujen joukosta, heidät haastatellaan ja asenteellisuutta osoittavat poistetaan valamiehistöstä.
Mikäli käräjäoikeudet toimisivat pelkillä ammattituomarikokoonpanoilla, tarvittaisiin arvatakseni muutama sata juristia lisää. Se olisi kallista riemua. Eikä ole mitään takeita siitä, että ammattituomarit tekisivät viisaampia päätöksiä kuin lautamieskokoonpano. Juridiikassakin on muoteja, vahvojen professorien vaikutusta, koulukuntia. 1930 -luvulla monet tuomarit olivat kallellaan IKL:een päin… Jos jotain pitää kehittää, kehitetään lautamiesten valintaa.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
