− Heinäkuussa esiinnymme kaikki kolme museoraitilla, Tuula Petäkoski-Hult vinkkaa.
Jorma Nuotion, Eeva Petäkosken ja Tuula Petäkoski-Hultin vuosikymmeniä jatkunut rakkaus runoihin tiivistyi Nuotion kohdalla viime marraskuussa ja Petäkosken ja Petäkoski-Hultin kohdalla nyt huhtikuussa, kun heidät valittiin Suomen Lausujain Liiton jäseniksi. Kaikki Liiton jäseniksi hyväksytyt saavat käyttää lausuntataiteilija-nimikettä. Hyväksyminen tapahtuu aina näyttöesityksen perusteella, jonka kesto on 20 minuuttia.
Kriteerit hyväksytyksi tulemiselle ovat tiukat. Huomiota kiinnitetään muun muassa puheilmaisuun, esiintyjän läsnäoloon ja suhteeseen yleisöön, kokonaisilmaisuun ja esiintyjän suhteeseen runoon. Näyttöesityksen kokonaisuus täytyy olla harkittu. Valittujen tekstien pitää kommunikoida keskenään, jotta esitykseen muodostuu dramaturginen kaari.
Kiinnostus runoihin on kaikilla kolmella tuoreella lausuntataiteilijalla herännyt jo lapsena. Nuotio muistaa, miten ihastutti muita matkustajia Viipurin evakkojunassa jatkosodan aikaan.
− Olin silloin kolmevuotias, Nuotio kertoo.
− Ensimmäinen julkinen esiintymiseni oli viiden vanhana, miljoonayleisölle. Esitin runon Markus-sedän lastentunnilla radiossa. Runoissa minua viehättää niiden ilmaisuvoima ja tiiviys. Sanotaan, että yksi runo voi sanoa enemmän kuin kokonainen romaani.
Nuotio hioi runonlausuntataitojaan muun muassa Tampereen työväenopiston lausuntaryhmässä ja lausuja Juhani Niemelän pitkällä kurssilla Lempäälässä. Lausujain Liiton näyttöesitystä hän valmisteli kaksi vuotta ja se kertoi miehen elämän kulusta runojen kautta.
Eeva Petäkosken äiti harrasti laulamista ja näyttelemistä, ja taiteisiin suhtauduttiin kotona kannustavasti. Petäkoski onkin ollut vuosikymmenten ajan mukana erilaisissa Pirkanmaan Lausujien ohjatuissa produktioissa ja osallistunut aktiivisesti Lempäälän Runo ja Sanataide ry:n toimintaan. Eevan tytär Tuula Petäkoski-Hult on yhdistyksen perustajajäsen ja samalla Lempäälän Runomaraton-tapahtuman äiti.
− On hienoa, että olen voinut jakaa runonlausuntaharrastuksen tyttäreni kanssa, Eeva Petäkoski pohtii.
− Lapsenlapseni Karoliina Hult taas kirjoittaa itse runoja.
Runonlausunta vaatii lausujalta keskittymistä, runoihin paneutumista ja luovuutta. Tuula Petäkoski-Hult kertoo olevansa kiinnostunut ennen kaikkea tarinoista runojen sisällä.
− Olin juuri valmistunut lääkintäjumppariksi ja ostin itselleni valmistujaislahjaksi Lee Mastersin Spoon River -antologian, Petäkoski-Hult muistelee.
− Se vei täysin mukanaan, vaikka olin kyllä runoja lukenut ja lausunut jo lapsesta saakka. Antologiassa Masters kuvaa pienen kylän elämää ja ihmisten yllättäviäkin kohtaloita runojen avulla.
Kaikki kolme painottavat, miten lausujan pitää olla runossa sisällä. Runon ulkoa opetteleminen on vasta alku, jonka jälkeen voi alkaa miettiä runon sanomaa, oikeanlaista tulkintaa ja runon viestin ja tunnelman välittämistä kuulijalle.
− Runot ovat näyttämötaiteen kamarimusiikkia, Nuotio miettii.
− Jokainen tulkitsee runoja omalla tavallaan. Vasta-alkajan kannattaa aloittaa tutustumalla eri runoilijoihin ja sitä kautta valita itselleen ne runoilijat, joiden tekstejä haluaa esittää.
Nuotio, Petäkoski ja Petäkoski-Hult ovat luonnollisesti iloisia ja onnellisia hyväksymisestään Lausujain Liiton jäseniksi.
− Tässä tiivistyy vuosikymmenien runousharrastus, Petäkoski-Hult sanoo.
Kaikille runonlausunnasta kiinnostuneille he vinkkaavat avoimesta Runoklinikka-ryhmästä, joka on Lempäälän Runo ja Sanataide ry:n järjestämä.
− Jokainen uusi jäsen on sinne enemmän kuin tervetullut, he kertovat.
Annika Pusa
