Sosiaalihuoltolaki sekä vanhuspalvelulaki uudistuvat vuoden 2023 alusta. Ne tuovat mielenkiintoisia muutoksia vanhuspalveluiden tavoitteisiin ja nimikkeistöön, jonka kautta palveluita järjestetään. Lakien kautta on saatu yhdenmukaistettua sitä ”pakanamaankarttaa”, mikä vanhuspalveluissa vallitsee johtuen siitä, että palveluja on muokattu yksitellen sen kummemmin kokonaisuutta ajatellen.
Ehkä muitakin kiinnostaa, mitä tapahtuu!
Palveluasuminen (palvelut päivällä mutta ei yöaikaan) häviää palveluvalikosta. Palvelut myönnetään tulevaisuudessa RAI-mittariston kautta palvelutarve määritettynä kotiin, kotihoito siis laajenee ja tarve myös yöaikaisiin kotihoidon palveluihin kasvaa.
Tehostettu palveluasuminen poistuu vuoteen 2027 mennessä ja tilalle tulee ympärivuorokautinen palveluasuminen; hoivakodissa, palvelukodissa tai vastaavassa asumisyksikössä, missä henkilöllä on vuokra-asunto + palvelut + yöhoito. Laitoshoidon käsite vanhuspalveluista halutaan hävittää ja se on hyvä suunta, sillä samalla vaikutetaan mielikuvaan hoitotyön suunnan muuttumisesta asiakaskeskeiseksi palvelutyöksi. Laitos ei ”omista” asukasta, vaan asukas ”omistaa laitoksen”, vähän näin mieltäen.
Mukaan kuvaan tulee myös yhteisöllinen asuminen, missä voimistuu asukkaiden sosiaalinen yhdessäolo ja toinen toisensa tukeminen. Lakiteksti sanoo: Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa.
Otan esimerkin Kotokampuksesta. Se on kokonaisuus, josta vähän muokkaamalla saadaan esimerkki lain hengen tarkoittamasta portaittaisesta asumisen palvelusta. Rivitaloissa voisi olla tavallisia ikäihmisten vuokra-asuntoja ihan kuten Ehtoodossa alkujaan oli. Jokin talo voisi rakenteiltaan olla sellainen, että yhteisöllistä asumista voitaisiin myös toteuttaa (asuntojen ovet aukeamaan sisätiloihin, yhteinen oleskelu jne.) Asukkaan kunnon heiketessä tehdään palvelutarpeen arviointi hyvinvointialueen palveluihin. Kunnon edelleen alentuessa siirtyminen yhteisölliseen palveluasumiseen eli nykyisiin tehostetun palveluasumisen tiloihin. Muutokset iäkkään ihmisen kohdalla tapahtuisivat tutun kokonaisuuden sisällä. Tätäkin laki tavoittelee.
Lain suunta on hyvä. Kaipaamaan jää kuitenkin kotihoitoa tukevan kuntouttavan ns. jaksohoidon turvaaminen, joka myös tukee omaisiaan hoitavien jaksamista.
Myös kotihoitoon suunnatun kuntosalitoiminnan osuus pitäisi näkyä, ei vain kotikuntoutuksen kehittäminen, joka sekin kyllä kuuluu kuntouttavan työn ketjuun yhtenä palvelumuotona.
Tässä uudistuksessa ei puhuta omaishoitajalaista. Mutta omaishoitajalakia tulee myös muuttaa niin, että ei puhuta vain omaishoitajista, vaan käsite laajennetaan omaisiaan hoitaviin.
Tällä hetkellä omaishoitaja-statuksen saa rahallisen tuen myöntämisen kautta. Kun tiedämme, että tämän statuksen myöntäminen on äärimmäisen vaikeaa, merkitsee se sitä, että suurin osa omaisiaan hoitavista jää kaiken tuen ulkopuolelle: rahan, vapaapäivien ja neuvonnan.
Tästä on puhuttava, sillä kotihoitoon jää tiukentuneen arviointimittariston takia entistä enemmän huonokuntoisia iäkkäitä.
Maikki Hämäläinen-Ylikahri,
kunnanvaltuutettu (kesk.)
