– Tämä on nyt neljäs kesä, kun kerään mustikoita myyntiin. Ensimmäisenä kesänä taisi tulla 40 ämpärillistä, ja joka vuosi määrä on kasvanut kymmenellä. Tänä kesänä niitä kertyi 70 ämpärillistä, mutta sitten tilaukset alkoivat hiipua, kertoo Tomi Leponiemi.
Leponiemi uskoo, että sekin määrä on rikottavissa. Omaan pakastimeen haetaan vielä lopuksi, näin se menee joka vuosi. Marjat ovat edelleen pysyneet hyvinä, vaikka osasta paikkoja ne jo putoilevat.
Metsä on 34-vuotiaalle Leponiemelle rauhoittumispaikka, jossa tulee muutenkin liikuttua sekä yksin että perheen kanssa. Samalla hän tunnustaa tiirailevansa hyviä marjapaikkoja.
– Kaikki lähti siitä, että emäntä bongasi Facebookista mustikkailmoituksen ja havaitsi, että silläkin voi tienata. Hän hoitaa ilmoittelun ja yhteydenpidon ostajiin, ja minä poimin sen verran kuin tulee tilauksia. Varastoon en kerää, etteivät ne mene hukkaan, Leponiemi kertoo.
Menossa on jo kolmas poimuri, nekin kuluvat. Hän kerää marjat 11 litran ämpäriin, jolloin perkaamisen jälkeen jää silti täysinäinen 10 litran ämpäri. Vakiintunut hinta ämpärilliselle perattuna on viidenkympin huitteilla.
Marjoja riittää ihan kaikille
Jos ulkomaalaiset ammattilaiset ovat käyneet, sen kyllä huomaa, mutta hekin liikkuvat usein syrjemmässä.
Kun itsellä ämpärin pohja tuntuu peittyvän tuskallisen hitaasti, on pakko kysyä, paljonko yhteen ämpärilliseen menee aikaa.
– Ekana vuonna meni tunti, mutta tänä kesänä kahteen 11-litraiseen ämpäriin tunti ja 18 minuuttia. Oli niin hyvä paikka, että huvikseni kellotin. Oli vähän kiirekin, kun haku oli sovittu samalle päivälle. Riippuu vähän riehumisen tahdista, mutta perkaamiseen menee poiminnan jälkeen noin tunti. Useimmat asiakkaat haluavat marjansa perattuina.
Leponiemi asuu Ruoveden kirkonkylällä, mutta enemmän kuin puolet marjoista on tilattu Orivedelle. Jos useampi ämpäri on Orivedelle tilattu, ne viedään sinne samalla, kun muutakin asiaa hoidellaan, mutta yhtä ämpärillistä ei lähdetä kuljettamaan.
Tilauksia on tullut jo ensi vuodeksikin, ja paljon on kanta-asiakkaita, jotka tilaavat mustikkansa joka vuosi samalta, tutulta poimijalta.
Leponiemi on havainnut, että myyntiin kerääjiä näillä seuduilla riittää enemmänkin, mutta mustikkametsät ovat niin laajat, että marjapaikkoja kyllä riittää kaikille.
– Talvella on mukava laittaa marjoja puuron päälle. Itsekin leipasen silloin tällöin mustikkapiirakan. Käytän valmista pohjaa ja laitan kermaviilitäytteen – jostakin pitää oikaista. Penskana toki haettiin marjoja omaan suuhun, mutta muuten ei pitkään aikaan tullut kerättyä. Omasta lapsuudesta muistan, että kun marjassa viivyttiin turhan pitkään, äkkiä aloin potkia käpyjä.
Perheen kolmevuotias lähtee usein mukaan
Leponiemi suuntaa mustikkametsään yleensä aamulla yhdeksän jälkeen ja palaa illan lähestyessä. Välillä hän poikkeaa kotona syömässä.
Mukana on usein myös perheen kuopus, kolmevuotias tytär, jonka kanssa Leponiemi on kolmisen vuotta ollut koti-isänä. Nyt harjoitellaan jo päivähoitoon menoakin. Neitiä ei nyt kuvaan saatu, sillä hän sattui olemaan kuumeessa.
– Hän juoksee mielellään pitkin mättäitä, välillä katsoo puhelimesta Pipsa-possua ja syö eväitä. Naamasta näkyy, että mustikat maistuvat hänellekin, isä kertoo.
Perheen teinejä marjastus ei oikein nappaa, mutta perkausavuksi hekin toisinaan tulevat.
Tärkein peruste poimintaan on saada marjat pois metsistä mätänemästä, mutta sekin kieltämättä motivoi, että marjatulojen turvin kuusihenkinen perhe on päässyt tekemään yhteisiä lomareissuja. Tänä kesänä he olivat porukalla Ikaalisten kylpylässä, joka on lapsille mieluinen paikka. Marjanpoimintatuloista kun ei mene veroakaan.
Leponiemi on koulutukseltaan kokki, mutta ei ole koulun jälkeen niitä töitä tehnyt. Armeijan jälkeen hän suuntasi paikalliselle ovitehtaalle, josta töitä helpoimmin sai. Kotona taitoja kuitenkin tulee käytettyä, sillä vaimon kanssa vuorotellaan kauhan varressa.
– Puolukoistakin voisin innostua, jos tulisi tilauksia, mutta muutaman ämpärin takia en viitsi lähteä, hän pohdiskelee.
Asiakkaat ovat 40 ikävuodesta ylöspäin, nuoremmat eivät mustikoita ämpärikaupalla oikein osta. Leponiemi arvelee, että nuorempi polvi hakee marjansa ehkä rasioissa kaupan hyllystä tai pakastealtaasta, mutta ei hamstraa niitä itselle pakkaseen. Yksittäiset rasiat tulevat kuitenkin kalliimmiksi, eikä niiden alkuperää välttämättä tiedä.
Erityisesti Leponiemelle on jäänyt mieleen eräs liikuntarajoitteinen vanhempi nainen, jolle hän vei marjat kotiovelle asti. Ne kiitokset lämmittivät kovasti.
Hyttysmyrkkyjä hän ei käytä, vaan lätkii hyttyset hengiltä.
– Tänä vuonna oli mainiot poimintakelit, ei ollut liian kuuma eikä satanut liikaa, iloitsee yli 70 ämpärillistä mustikkaa metsästä kantanut Tomi Leponiemi. Märkänä hän ei mustikoita kerää.
