Maakuntalehti kirjoitti tuoreesti tutkimuksesta, mikä kertoo luonnonmuutoksista. Puhutaan luontokadosta, yhtenä osana ilmastonmuutosta. Pirkanmaalla esiintyy yhteensä Aamulehden mukaan 16 äärimmäisen uhanalaista, 115 erittäin uhanalaista, yli 190 vaarantunutta ja noin 370 silmälläpidettävää lajia. Luettelo on mykistävä.
Käytännössä koko liki 60 vuotisen elämäni ajan olen asustellut Lempäälän keskustasta noin parin kilometrin päässä olevassa Herralan kylässä. Kun luonnossa eli metsissä, kyläteillä, pelloilla ja järvillä olen tykännyt liikkua paljon, on muutos puolessa vuosisadassa ollut iso. Osa onneksi positiiviseen suuntaan.
Linnustosta ovat kadonneet ennen niin yleiset kottaraiset, pääskyset ja varpuset. Selitys tälle on, että karjaa ei enää 2000-luvulla Herralassa ole ollut. Vielä 1970-luvulla noin kilometrin säteellä oli Herralassakin viisi karjatilaa, joiden ympärillä esimerkiksi kottaraisia suorastaan kuhisi.
50 vuotta sitten ei voinut uneksiakaan, että olisi nähnyt Lempäälän luonnossa joutsenen. Jos sellaisen halusi nähdä, oli pakko ajella Hämeenlinnan Aulangon lintulammelle. Nyt joutsenet koklottavat yleisinä pitkin Herralanvuolteen ja ex-Sarvikasjärven vesijättöä ja peltoja. Kurkia alkoi ilmaantua Herralaan vajaat kymmenen vuotta sitten. Nyt kurkiperheitä ”laiduntaa” pelloilla päivittäin. Uusimpina suurina lintuina ovat Herralaan kotiutuneet haikarat ja hanhet.
Korppi oli pitkään syvien erämaiden lintu, nyt sekin on urbanisoitunut. Moottoritien Lempäälän pohjoisrampin hiidenkiukaalla näkee usein korpin tai parikin päivystämässä, missä on auton alle jäänyt raato. Kalasääksen ja ruskosuohaukan näkee Ahtialanjärvellä saalistamassa päivittäin, ei näkynyt silloin, kun kaverini kanssa siellä pikkupoikina kalastelimme. Lokkisaaressa oli tuolloinkin lokkeja paljon, muita vesilintuja vähemmän. Toki sorsastajille oli riistaa tuolloinkin, kuten paukkeesta päätelleen on nytkin.
Ahtialanjärven ja Liuhanvuolteen kalat olivat vedenlaadun takia luokkaa sitä sun tätä. Näsijärven puhtaan veden kaloihin tottuneet vanhempani eivät innolla saamiani kutuhaukia tai lahnoja ruuaksi laittaneet, niissä oli kuulemma jo hajukin siksi vastenmielinen.
Herralankoskella, joka aikanaan kulki kansan suussa nimellä Katepalin-koski, oli kalastajia jo 1970-luvullakin. Kala tykkää virtaavasta vedestä ja kuohuista, saalista tuli -70-luvullakin niin mato-ongella kuin virvelin lipalla. Yleinen tapa oli ”roniminen”, jossa siimaan sidottiin puolenkymmentä kolmihaaraista kruunukoukkua ja mutteri painona. Aina joku kalapolo sellaiseenkin ryöstötyyliin jäi kiinni.
Villeimpään mielikuvitukseenkaan ei olisi mahtunut ajatus, että Ahtialanjärveltä voisi kalastaa menestyksellä kuhaa, kuten nyt voi Virtakampuksen huudeilta ainakin. Veden laatu on parantunut moninkertaisesti 50 vuodessa.
Jäniksiä on ollut muistini ajan näkysällä aina, mutta rusakoiden määrä on kasvanut huimasti vuosi vuodelta. Metsäjäniksen populaatio on taistelun reviireistä rusakoille hävinnyt. Kettu oli takavuosikymmenillä harvinaisuus, nyt repolaisen näkee useasti. Hirvi oli silloin ja on nyt harvinainen näky isojen teiden repimässä kyläyhteisössä, mutta valkohäntäkauriit eli suuhun sopivammin Laukon peurat ovat löytäneet reviirinsä myös Herralan peltojen viereisistä pöheliköistä. Pienempää metsäkauristakin tavataan alueen tiheiköistä ja joskus puutarhoistakin.
Ikävä kyllä myös supit ovat löytäneet kylälle. Kyitä on paikka paikoin, vuodet ovat erilaisia. Esimerkiksi kesän 2022 aikana vastaan ei ole luikerrellut kyyn kyytä, kun taas joskus teillä ja kivikoissa on isokin kyypopulaatio.
Tähän ikään mennessä isoa petoa en ole luonnossa nähnyt. Riistaväki tietää, että esimerkiksi ilveksiä on Lempäälässä paljonkin, mutta eivät jalot tupsukorvat itseään juuri näytä. Syötävää ilveksille on paljon alkaen rusakoista ja peuroista. Koska tulee ensimmäinen havainto lempääläisestä susilaumasta?
Sanotaan, että eläimet sopeutuvat. Siihen mielipiteeseen on helppo yhtyä, kun pohtii oman elämänreviirini lintujen ja nisäkkäiden muutoksia 50 vuodessa. Toivoa varmasti on, että seuraavatkin polvet saavat seurata ja nauttia upeista eläinelämyksistä metsissä, järvillä ja taivaan sinessä.
Lue myös:
