Suomessa on paljon rakennuksia, jotka muuttuvat asumattomina käyttökelvottomiksi. Kuitenkin maassamme on ihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa kirkonkyliin ja maaseudun rauhaan. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Pirkan Kylät ry:n lempääläläinen puheenjohtaja Juha Kuisma näkee ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi lain säätämisen. Uudella lailla sinetöitäisiin vaikkapa kolme vuotta tyhjillään olleen talon kohtalo.
– Maahamme olisi säädettävä laki. Se velvoittaisi esimerkiksi perikunnat ratkaisemaan kolme vuotta tyhjillään olleen talon kohtalon, niin että talolla olisi selkeästi yksi omistaja. Näin joku joko huolehtisi talosta tai ryhtyisi asumaan sitä tai talo tulisi takaisin asuntomarkkinoille, Kuisma ehdottaa.
Kuisma sanoo, että yhteiskunnassamme on tehty jo riittävästi erilaisia hankkeita ja portaaleja maaseudun tyhjien talojen kokoamiseksi yhteen tiedostoon.
– Niillä ei valitettavasti ole ollut kovin suurta myönteistä vaikutusta talojen kohtaloiden ratkaisemiseen. Kysynnän virrat ratkaisevat. Nyt kysyntä on herännyt. Ihmiset tunnistavat vaistomaisesti, että olemme menossa kohti kriisiä. Talo maalla on kohta komea perintö jälkipolville, Kuisma toteaa.
Sen kummemmin Pirkanmaalta kuin koko maastamme ei ole tarkkaa tietoa asumattomista, tyhjillään olevista tai hylätyistä asuinrakennuksista.
– Joudun vastaamaan yleisen tiedon ja oman tytinän varassa. Tästä aiheesta ei erikseen kerätä tilastotietoa. Koronapandemia, voimistunut etätyöbuumi (oikeammin hybridityöbuumi) sekä Ukrainan sodan ja vihreän siirtymän aikaansaama energiamullistus ovat lisänneet maaseutukiinteistöjen kysyntää, Kuisma kertoo.
– Arvioni on, että kaikki markkinoille saatava tyhjien ja korjattavissa olevien talojen tarjonta on jo aktivoitu. Ne tyhjät talot, jotka eivät tule markkinoille, ovat joko perikuntien hallussa, kesämökkikäytössä tai sijoilleen tuhoutuneina. Seuraava kysymys onkin, kuinka kuntien kaavoitus suhtautuu tyhjiin taloihin kohdistuvaan maallemuuttoon? Kaavoituksen pitäisi suhtautua myönteisesti jo kahdesta syystä: kansalaisen perusoikeuksien ja yhteiskunnan kriisinkestävyyden paranemisen kannalta, Kuisma perustelee.
Kuisma kohdistaa katseet yhteiskuntaa kohti.
– Valtion tulisi korjata viipymättä lainsäädäntöä koskien perikuntia ja etätyötä. Kuntien kaavoituslinjaa ja rakennuslupakäytäntöjä olisi korjattava kriisiytyvän maailman olosuhteita vastaaviksi. Lisäksi maaseutuasumisen etujärjestön eli kylätoimintaliikkeen valtionapua tulisi nostaa sille tasolle, että se kykenisi kyläyhdistysten kautta aktivoimaan maaseudun vielä tyhjinä olevien talojen tarjontaa, Kuisma ehdottaa.
Maalleasumaan.fi:stä odotetaan hyviä tuloksia
Suomen Kylät ry:n maalle muuton asiantuntija Johanna Niilivuo odottaa ahkerasti tuloksia Maalleasumaan.fi-palvelusta, joka on ollut käytössä reilun vuoden ajan. Kylien ihmiset ovat antaneet vuolasta, kiittävää palautetta uutukaisesta sivustosta.
– Meidän haasteemme on saada tarjonta ja kysyntä kohtaamaan. Siinä on vielä paljon työtä.
Niilivuo korostaa, että maassamme on tehty tutkimuksia, joiden tulokset jo ennen koronapandemiaa kertoivat ihmisten, etenkin nuorten halusta muuttaa asumaan maalle.
– Aito maalle muutto todentuu jo muuttovoittokuntien määrässä. Niitä on jo ilahduttavan paljon, ja niiden määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.
Niilivuo sanoo, että maaseudulle muuttavat ihmiset hakevat hyväkuntoisia taloja hyvien liikenneyhteyksien ääreltä.
MTK:lla oma valtakunnallinen hanke
MTK on käynnistänyt Autiotalot ja hiljaiset kiinteistöt hyötykäyttöön -hankkeen.
Hankkeen pontimena on ihmisten voimistuva kiinnostus maaseutua kohtaan, mutta samaan aikaan tunnistetaan ihmisten kynnys rakentamiseen tai kiinteistön ostamiseen liian suureksi.
Samaan aikaan maaseudulla on paljon käyttämättömiä tai vähällä käytöllä olevia kiinteistöjä ja rakennuksia, joiden käyttöä voitaisiin tehostaa.
Asumattomien kiinteistöjen kokonaismäärää on vaikea arvioida. Niitä uskotaan olevan 100 000 – 200 000 kappaletta.
MTK kantaa kortensa kekoon uutukaisella hankkeellaan, jonka tehtävänä on jakaa tietoa tyhjillään tai vähällä käytöllä olevista kiinteistöistä ja rakennuksista maaseudulla. Tarkoitusta varten perustetaan verkkoalusta, joka toimii kohtaamispaikkana.
Hanke on vuoden mittainen. Sitä rahoitetaan Euroopan unionin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja kansallisin varoin.
Autiotalot-hankkeen projektipäällikkönä on Janne Tyynismaa, jonka mukaan palvelu saadaan käyttöön vielä tämän vuoden loppupuolella.
– Muun muassa kunnat ja kylät ovat ilmaisseet halunsa tehdä yhteistyötä.
– Asia on herättänyt mielenkiintoa sellaisten kansalaisten keskuudessa, jotka miettivät maalle muuttamista. Palaute on ollut kannustavaa.
Tyynismaa sanoo, että maailman tilanteen muutos aktivoi taas kiinteistöjen omistajia uudenlaisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi energialaskun suuruus on kimmokkeena tyhjillään tai vähällä käytöllä olevan talon myyntiin.
Oikea omistaja selville
Pitkän uran perinnerakennusmestarina Pirkanmaalla tehnyt Tapani Koiranen sanoo, että jostakin tietystä vanhasta talosta kiinnostuneen henkilön kannattaa ensimmäisenä selvittää kohteen oikea omistaja tai oikeat omistajat. Omistajien myyntihalukkuus on kaiken a ja o. Rakennusvanhukselle parasta olisi se, että talo olisi asuinkäytössä.
Vaikka Pirkanmaallakin on paljon purettu vanhoja taloja, Koirasen mukaan mielekkäitä kohteita löytyy vieläkin, kun niitä osaa katsella.
– Kun omistussuhteet ovat selvillä, kiinteistöä haluava ihminen voi tehdä siitä kaupan tai solmia pitkäaikaisen vuokrasuhteen.
Koiranen neuvoo talovanhusta hankkivaa olemaan yhteydessä kohteen sijaintikuntaan, josta hän saa tiedot kohteen voimassa olevasta kaavasta. Näin selviää kyseisen alueen ja tontin aiottu käyttötarkoitus, eikä tulevaisuus tuo ikäviä yllätyksiä.
– Tavallisesti eri osapuolien intressit kohtaavat. Näitä on talon ja pihapiirin säilyminen ja niiden kunnostaminen. Muutto tuo kyseiseen kuntaan kovasti toivottuja, uusia asukkaita.
Koirasen mukaan talo on tutkittava perusteellisesti, jotta sen uusi omista saa relevantit tiedot urakasta, joka hänellä on edessä. Kyse on isosti rahasta. Hän kehottaa iäkkään kohteen hankkijaa istumaan puunkannolle ja pohtimaan kaikessa rauhassa ainakin puolen tunnin ajan, miten hän kaiken eteensä tulevan klaaraa. Kysymään itseltään, miten pitkälle omat taidot riittävät, millainen minun sisäinen timpurini on.
– Kysymys kuuluu, onko kohde järkevän hintainen samoin kuin sen tuleva korjaaminen ja remontoiminen. Vanhan talon saattaminen asumiskuntoon ei ole ilmaista, etenkin jos kaikki työt teetetään vierailla ihmisillä. Kustannusarvion totuudenmukainen laadinta on tärkeää.
– Jos vanhan talon hankkija aikoo tehdä kaiken itse, onko hän selvillä urakan kestosta ja onko hän valmis satsaamaan rutistukseen vaikkapa seitsemän vuotta.
Koiranen sanoo, että esimerkiksi yli satavuotiasta taloa voidaan kohdella kuin museoesinettä. Hän muistuttaa, ettei koti kuitenkaan voi olla museo.
– Vähäisiä muutoksia on sallittava.
– Pohdittavaksi tulee sekin, olisiko todella vanhan talon viereen perusteltua rakentaa uusi talousrakennus, jossa olisivat muun muassa märkätilat kuten pesutupa ja sauna.
Koiranen suosittelee, että iäkästä rakennusta kunnostetaan yksi osa-alue kerrallaan. Perustukset ja katto ovat kaiken a ja o.
– Hyvä malli on edetä huone huoneelta. Näin toimien valmiissa tiloissa voi jo asua. Maltin säilyttäminen on tärkeää.
MATTI PULKKINEN
