Marraskuussa käytävien seurakuntavaalien suurin haaste on saada äänestäjät liikkeelle. Sekä Lempäälän että Vesilahden seurakunnat saivat varsin kelvollisen määrän ehdokkaita kilvoittelemaan luottamuspaikoista.
Ehdokasasettelua suurempi haaste seurakunnilla on saada äänestäjät liikkeelle. Valtakunnallisesti äänestysinto on laskenut etenkin suurissa kaupungeissa. Koko maan äänestysaktiivisuus jäi neljä vuotta sitten 14,4 prosenttiin äänioikeutetuista seurakuntalaisista. Lempäälän seurakunnassa oltiin hieman aktiivisempia, kun 16,4 prosenttia käytti ääntänsä. Vesilahden seurakunnassa äänestysaktiivisuus nousi neljä vuotta sitten ja ylitti niukasti 20 prosentin kynnyksen.
Luvut ovat edelleen matalia. Suhteellisen pieni porukka valitsee seurakunnan päätöksentekijät. Se ei ole hyvä suunta. Seurakuntalaiset tulisi saada liikkeelle. Kirkollisverojen maksajia luulisi kiinnostavan, miten kotiseurakunta varat käyttää.
Seurakuntavaaleissa äänestämään pääsevät jo 16 vuotta vaalipäivään mennessä täyttäneet seurakuntalaiset. 16–18 -vuotiaat käyttävät ääntänsä heikosti. Valtakunnallisesti viime vaaleissa vain 8,4 prosenttia alle 18-vuotiaista äänioikeutetuista käytti sen. Myös paikallisseurakunnissa nuoret äänestivät varttuneempaa väkeä heikommin. Äänestysikärajan lasku siten osaltaan on laskenut äänestysaktiivisuutta kokonaisuudessaan.
Silti äänestysikärajan lasku oli kirkolta hyvä liike. Juuri arvojaan pohtivalle, rippikoulun käyneelle ikäluokalle on tärkeää kokea olevansa merkittävä osa yhteisöä, jos seurakunnan jäsenyyden valitsee. Äänestysoikeus tukee tätä.
Nyt pitäisi vain keksiä, mikä saisi suuremman joukon seurakuntalaisia uurnille. Kriisit ja seurakuntaliitokset kiihdyttävät äänestysaktiivisuutta, mutta silloin ollaan seurakunnan asioiden hoidossa yleensä jo myöhässä. Vaikuttaminen on helpointa hiljaisina hetkinä.
