Lempäälän varhaiskasvatussuunitelma alkaa lausahduksella: autamme jokaista lasta kiipeämään omalle vuorelleen, niin korkealle kuin mahdollista. Valitettavasti emme kasvata lapsista vahvoja vuortenvaloittajia antamalla heille ikätasoaan enemmän vastuuta oman toimintansa ohjaamisesta tai valintojen tekemisestä. Päinvastoin luomme turvattomuutta ja lisäämme koulunkäyntivalmiuksien eroja perusopetukseen siirtymiseen.
Lapsia osallistavan pedagogiikan, jota Lempäälässä toteutetaan, juuret ovat Italiassa Reggio Emilia pedagogiikassa. Wallinin (2000) mukaan Reggio Emilia pedagogiikassa painotetaan lapsen yksilöllisyyden kunnioittamista ja mielenkiinnon kohteiden kuulemista aikuisen ohjatessa toimintaa.
Lempäälään osallistava pedagogiikka rantautui Pelastakaa lapset ry:n kautta vuonna 2014, jonka jälkeen pedagogiikan asemaa on vahvistettu paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Kuluneen syksyn aikana olen vieraillut muutamassa kunnallisessa päiväkodissa ja keskustellut useiden eri yksiköissä työskentelevien varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa.
Lempäälässä osallistavan pedagogiikan myötä perinteiset päivittäiset aamupiirit eli yhteiset varhaiskasvatusopettajan suunnittelemat koko ryhmän kokoavat aamunavaukset ja kasvatustuokiot on korvattu lastenkokouksilla, joissa lapset ideoivat noin kerran viikossa yhteistä tekemistä.
Useissa kunnallisissa päiväkodeissa eli varhaiskasvatusyksiköissä, lapset voivat vapaasti liikkua eri ryhmien välillä. Toiminta tapahtuu pienryhmissä ja ryhmät muodostetaan lasten omien mielenkiinnonkohteiden pohjalta.
Kasvatustieteen maisterina ja sivistyslautakunnan jäsenenä kannan huolta päiväkotiemme varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja laadusta. Pystymmekö tarjoamaan kaikille lapsille yhtäläiset ja riittävät valmiudet koulunkäynnin aloittamiseen, jos lapset itse ohjaavat ja suunnittelevat toimintaansa omien mielenkiintojensa mukaan? Miten varmistamme, että lapset oppivat toimimaan myös isojen ryhmien jäseninä?
Pystymmekö järjestämään riittävät henkilöstöresurssit ja työolosuhteet, jotka mahdollistavat turvallisten kiintymyssuhteiden muodostumisen lasten ja aikuisten välille niin, etteivät aikuiset ja lapset vaihdu ryhmissä päivittäin tai viikoittain?
Struktuurit, rutiinit ja tilanteiden ennakointi luovat lapselle turvallisuuden tunnetta ja auttavat kaikkia lapsia jäsentämään päivän kulun heidän tuen tarpeestaan riippumatta. Kasvatuspsykologian tutkimukseen viitaten (Mayer 2004), tiedämme, että opettajan ohjaamat strukturoidut opetustilanteet johtavat parempiin oppimistuloksiin spontaaniin keksivään oppimiseen verrattuna kautta vuosikymmenten.
Osallisuus ja omien mielenkiinnon kohteiden vaaliminen ovat hyviä tavoitteita mutta mielestäni niiden toteuttamiseen on löydettävä kuuluisa kultainen keskitie. Oletammeko, että jo alle 3-vuotiaat lapset olisivat sisäistäneet tietojen ja taitojen kirjon, joista he valitsevat mieleisensä, minkä parissa haluavat kehittyä edelleen.
Myös aikuinen avaa portteja maailmaan ja avartaa lapsen maailmankuvaa erilaisia taitoja, tietoja ja kokemuksia tarjoamalla. He houkuttelevat lapsia uusien asioiden pariin ja varmistavat, että lapset omaksuvat ja oppivat erilaisia taitoja monipuolisesti.
Meidän tulisikin luottaa kasvatusalan ammattilaisiin ja antaa heille mahdollisuus suunnitella ja tehdä työtään koulutuksensa ja ammattitaitonsa pohjalta yhteen kasvatusideologiaan takertumatta.
Esitin eriävän mielipiteeni sivistyslautakunnan kokouksessa 16.8.2022 paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman vahvistamisesta. Paikallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta ja opetussuunnitelmasta tulisi muodostaa yhtenäinen kasvatuskokonaisuus, jonka laadinnassa on kuultava niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksen ammattilaisia.
Elina Kiiveri
Sivistyslautakunnan jäsen
Lempäälän Perussuomalaiset
