− Polkujuoksu vaatii keskittymistä ja on sen vuoksi erinomaista vastapainoa työlle, hän toteaa. Kuva: Riikka Nurmen albumi
Suomen metsistä voi nauttia lukuisilla eri tavoilla. Polkujuoksussa yhdistyvät liikunta ja luonto ainutlaatuisella tavalla, joka koukutti lempääläisen Riikka Nurmen lajin pariin jo lähes 10 vuotta sitten.
Nurmi harrasti aiemmin muun muassa suunnistusta ja tavallista juoksua.
− Luonnossa liikkuminen ja metsä ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja, joissa pää tyhjenee työasioista ja rentoudun. Polkujuoksuharrastus sopi minulle siksi erityisen hyvin.
Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti metsien poluilla − oman kunnon, jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Vauhtia voi itse säädellä, maisemat vaihtuvat ja reitin valinnalla voi vaikuttaa lenkin rasittavuuteen ja kestoon. Nurmen mukaan Lempäälässä esimerkiksi Hakkarin metsäpolut soveltuvat erinomaisesti polkujuoksun harrastamiseen myös talvisaikaan.
− Poluilla käytän pääasiallisesti maastolenkkareita tai suunnistusnastareita. Nastareissa on pohjissa nastat, joten ne pitävät hyvin niin lumessa kuin muuten liukkailla alustoilla. Niiden avulla juoksuun on saanut ihan toisenlaisen lennon, Nurmi kehuu.
− Pirkanmaalla juoksumaastot ovat paikoin vaativia. Ne ovat juurakkoista ja kivistä metsänpohjaa. Kengissäni on joustava pohja, mutta ne ovat silti tukevat ja vähän suojaavammat tossut kuin aivan tavalliset lenkkikengät.
Polkujuoksu kehittää kestävyyttä, ketteryyttä, koordinaatiokykyä ja keskittymiskykyä. Maaston epätasaisuuden vuoksi ajatukset on keskitettävä juoksemiseen, jotta vahinkoja ja loukkaantumisia ei satu.
− Koko ajan ei tietenkään tarvitse juosta, jos maasto esimerkiksi käy kovin haastavaksi tai kiviseksi. Välillä voi ihan hyvin kävellä ja nauttia luonnosta ympärillä. Olen pysähtynyt ottamaan valokuvia tai keräämään suppilovahveroita polun vierestä, Nurmi hymyilee.
Riikka Nurmi on polkujuoksupoluilla pysähtynyt välillä ottamaan valokuvia hienoista maisemista. Polulta saattaa löytää myös vaikkapa tatteja huppuun kerättäväksi
− Polkujuoksu vaatii keskittymistä ja on sen vuoksi erinomaista vastapainoa työlle, hän toteaa.
Nurmi juoksee poluilla yleensä tunnin verran. Aika menee hänen mukaansa metsässä nopeasti. Alkulämmittelyt ovat välttämättömät, aivan kylmin lihaksin metsään ei kannata lähteä, jotta revähdyksiä ei pääse tapahtumaan.
Vaikka laji on Suomessa vielä suhteellisen uusi, järjestetään siinä vuosittain lähes 200 eri kilpailutapahtumaa. Nurmi on päättänyt pitää lajinsa vain harrastuksena. Suuri osa polkujuoksijoista ei tavoittele juoksussa hyvää aikaa, vaan painopiste on luonnossa liikkumisessa, erilaisissa maisemissa ja kokemuksissa, joita polkujuoksussa saa.
− Tämä sopii kaikentasoisille liikkujille ja kuntoilijoille. Luonnossa liikkuminen tuo mielenrauhaa. Harrastus on edullinen. Harrastamaan pääsee, kun vain on hyvät lenkkarit ja juoksuun sopivat vaatteet. Tämä on myös nilkkoja ja polvia vahvistava laji.
Vaikka kilpaileminen ei Nurmea innosta, haaveilee hän joskus vielä osallistuvansa ystäviensä kanssa Ylläs-Pallaksen polkujuoksutapahtumaan, ihan kuntoilumielessä.
Siellä matkat vaihtelevat muutamasta kymmenestä kilometristä aina 160 kilometriin ja Lapin luonto on koko ajan ympärillä.
