Esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on kyse ihmisten moninaisuuden huomioimisesta. Tämä koskee niin rakennettua ympäristöä kuin myös palveluja, viestintää ja asenteita. Esteettömyys ei ole tae saavutettavuudesta vaan vasta esteettömyys ja saavutettavuus yhdessä takaavat jokaiselle ihmiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Esteettömät ja saavutettavat ratkaisut sopivat kaikille ihmisille.
Termillä esteettömyys viitataan fyysiseen ympäristöön, kuten rakennuksiin, ulkoalueisiin ja liikennevälineisiin. Saavutettavuus puolestaan tarkoittaa verkko- ja muiden palvelujen sekä viestinnän soveltuvuutta kaikille. Hyvin usein käytetään ainoastaan termiä esteettömyys, vaikka sillä tarkoitetaan sekä esteettömyyttä että saavutettavuutta.
Kunnissa toimivat vammaisneuvostot törmäävät jatkuvasti tilanteisiin, joissa päättäjät ja viranhaltijat luulevat lainkirjaimen täyttyvän, jos esimerkiksi rakennus on niin kutsutusti esteetön. Tosiasiassa esteettömyydellä ei ole juurikaan arvoa, jos samalla ei ole huomioitu saavutettavuutta. Vasta myös saavutettavuus on viimeisin tae säädösten toteutumiselle.
Tyypillisin esimerkki saavutettavuuden laiminlyönnistä on näkövammaisten tarpeiden unohtaminen. Jokin rakennus saattaa olla täysin esteetön, mutta näkövammaiselle se muuttuu saavuttamattomaksi, jos valaistus ei ole riittävä ja häikäisemätön. Myös kansalaisten tavanomaisen asioinnin verkkoon vieminen aiheuttaa monelle vammaisryhmälle saavutettavuusongelmia.
Selkokielen puuttuminen julkisten verkkopalvelujen sivustoilta on niin ikään suurelle käyttäjäkunnalle pulmallinen. 1990-luvun puolivälissä Lempäälässä aloittanut vammaisneuvosto on tehnyt uutterasti vaikuttamistyötä esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäämiseksi. Esteetön Lempäälä -asiakirja on konkreettinen näyttö pitkäjänteisestä vaikuttamistyöstä kunnassa. Sen päivitys on parhaillaan työn alla.
Vammaisneuvostojen toiminnassa ollaan juuri nyt aivan uuden äärellä, kun hyvinvointialueilla on käynnistymässä kuntien vammaisneuvostojen edustajista muodostetut alueelliset vammaisneuvostot. Toivoa sopii, että Pirkanmaan hyvinvointialueen vammaisneuvosto pystyy konkreettisesti vaikuttamaan vammaisten ihmisten elinolojen parantamiseen sekä yhdenvertaisuuden puolustamiseen ja lisäämiseen.
Nähtäväksi jää millaisen tosiasiallisen painoarvon alueellinen vammaisneuvosto saa suhteessa päätöksentekoon. Vasta se takaa ja varmistaa todellisen väylän vaikuttamistyölle.
Hannu Salonpää