Lempäälän pääkirjaston poistomyynti oli heti ovien auetessa sakeanaan asiakkaita maanantaina 18. marraskuuta. Kaksipäiväisessä suuressa tyhjennysmyynnissä myytiin pikkurahalla käytöstä poistettuja kirjoja.
Saija ja Noora Lukkarinen löysivät kumpikin mieleisiään kirjoja ostettavaksi. Saija-äiti sanoo lukevansa paljon romaaneja ja käsityökirjoja. Hänen lempikirjailijansa on englantilainen Sophie Kinsella, ja myös Leena Lehtolaisen kirjat ovat hyviä. Tällä kertaa mukaan lähti kuitenkin pari tietokirjaa.
Noora sanoo tykkäävänsä kaikenlaista lastenkirjoista, mutta eläinaiheiset kirjat ovat hänen suosikkejaan.
Kiinnostava historia
Jouko Pyhälällä oli pino lastenkirjoja nuoremmalle väelle annettavaksi. Itselleen hän valitsi vanhoja teoksia.
– Menneiden aikojen kirjat ovat kiinnostavia, en niin välitä uudemmista opuksista. Löysin esimerkiksi kirjoja suomalaisista suurhiihtäjistä sekä kertomuksia Lapista, Pyhälä esittelee.
Hän ihmettelee, miksi kirjastot luopuvat vanhoista kirjoista tuoreempien tieltä.
– Luen paljon. Näköni on hyvä ja aivotoiminta pelaa, vaikka kunto on muuten jo vähän huonompi, 83-vuotias toteaa.
Hän lukee esimerkiksi elämäkertoja. Suosikkikirjailija on A. E. Järvinen, joka metsänhoidollisen palkkatyönsä ohessa kirjoitti eräaiheisia kirjoja Lapissa asuessaan.
Myös Sakari Backman on vanhemman kirjallisuuden ystävä. Hän lukee päivittäin sängyssä ennen nukahtamista.
– Olen Viipurissa syntynyt, ja historia kiinnostaa minua. Täältä löysin esimerkiksi tämän Veikko Vennamon P. O. Väisäsen kirjan Jälleenrakennuksen ihme. Se kertoo Suomen rakentamisesta sotien jälkeen. Kalle Päätalon koko tuotannon olen lukenut kahteen kertaan. Nyt luen kirjaa Viipurin tapahtumista vuonna 1918.
Poistomyynnissä oli tuhansia teoksia. Kirjasto- ja kulttuurijohtaja Sarri Nykänen kertoo, että lastenkirjat tekevät aina nopeasti kauppansa. Tällä kertaa tarjolla oli erityisen paljon runoteoksia sekä varastossa olleita vanhoja kirjoja, joista osa oli hyvinkin iäkkäitä.
– Varaston aarteissa on esimerkiksi nahkaselkäisiä kirjoja 1900-luvun alusta. Niiden arvo on lukijalle suuri, mutta kaupallista arvoa niillä ei varsinaisesti ole. Keräilijät eivät arvosta kirjoja, joissa on kirjaston merkintöjä. Monesti myös halutaan kirjahyllyltä esteettisyyttä, Nykänen selittää.
Vanhoja kirjoja on kuitenkin mukava selailla. Esimerkiksi vanha maatalouden tietosanakirja sisältää nykyihmisille vieraita asioita. Nahkaselkäiset vanhat tietokirjat ovat aarteita heille, jotka niiden päälle ymmärtävät.
– Mukavaa, että kirjat pääsevät hyviin koteihin, Sarri Nykänen hymyilee.
Poistokirjoja myynnissä ympäri vuoden
Myynnissä oli vanhojen ja uudempien tietokirjojen lisäksi paljon romaaneja. Kirjasto- ja kulttuurijohtaja sanoo, että poistoon menee kirjoja, joita ei ole lainattu pitkään aikaan. Myös kirjan huono kunto voi olla syy myyntiin. Kaikkein huonokuntoisimmat teokset päätyvät kierrätykseen.
Varastossa säilytetään sellaisia kirjoja, joille ei ole juuri nyt kysyntää mutta saattaa tulevaisuudessa olla. Tällaisia ovat etenkin romaanit. Jos teoksesta tulee jonkin palkinnon ehdokas, sitä aletaan kysellä.
Myös varastossa olevien kirjojen tiedot ovat kirjaston tietokannassa, joten ne ovat lainattavissa.
Kahden päivän suurpoistomyynnistä yli jääneet kirjat siirrettiin kirjaston normaaliin poistopisteeseen, josta niitä voi edelleen ostaa.
