– Lapsena sanoimme siskon kanssa salia kultaiseksi linnaksi. Aika oli täällä pysähtynyt sadaksi vuodeksi kuin prinsessa Ruususen sadussa, muistelee vesilahtelaisisäntä Matti Hovi.
Vuonna 1886 rakennetun Hovin talon sali on tosiaan taianomainen kuin sadun linna. Toijalan Tapettitehtaan perinnetapeteissa hehkuu kultaväri, valkoinen kaakeliuuni on korea kuin kermakakku ja korkealla kaartuu taivaansininen pinkopahvikatto.
Seinänvierustalla on tummanpuhuva sohvasänky, josta on julkaistu valokuva Kirsti Arajärven Vesilahden historia -opuksessa. Tätä kolkkoa kalustetta Matti Hovi nimitti Vaula-siskonsa kanssa mustaksi arkuksi, erään kauhusarjan innoittamana.
– Kun kerran mopoikäisenä, joskus 15-vuotiaana, tulin yöksi tänne Aaro-sedän luokse Hoville, niin hänen Hilkka-vaimonsa oli tehnyt minulle pedin sohvasänkyyn. Kyllä kammotti yöpyä mustassa arkussa autiossa salissa, Matti kauhistelee.
Matti Hovin setä ja kummisetä Aaro Hovi (1921–2013) oli tilan isäntä. Aarolla ei ollut omia lapsia, joten hän koulutti Matista työlleen jatkajan. Isännyyden myötä setä luovutti veljenpojalle suuren salaisuuden: miten avataan Hovin ikivanhan arkun lukko.
– Lukko on sepän mestariluomus, ja sen avaamisessa on salainen niksi. Vaikka avain on paikallaan, lukkoa ei kuka tahansa tiirikkamies avaakaan, Matti Hovi varoittaa lukkoa roplatessaan ja pompauttaa arkun kannen näppärästi auki.
Ikkunaseinustalla on leijonankäpäläjaloilla seisova nahkasohvakalusto, joka on juuri kunnostettu huonekaluentisöijällä. Sen lienee Hoville tuonut Aaron isoveli Martti Hovi (1913–1949), joka opiskeli lakia Helsingissä ja toimi sen jälkeen Hovin isäntänä.
– Kalusto on jonkun helsinkiläishotellin aulasta. Jouset olivat kuoleentuneet, joten kalusto oli mennyt poistoon. Martti-setä sai sen varmaan halvalla, Matti Hovi päättelee.
Martti Hovi ystävystyi Vesilahden pappilassa asuneen kirjailija Oiva Paloheimon kanssa ja Paloheimo istui Hovilla usein aamutunteihin saakka, ehkä juuri näissä nahkanojatuoleissa. Kalustoon kuuluu pieni pöytä, jolle voi laskea vaikka kahvikupin tai punssilasin.
Salista löytyvät myös leskiruustinna Penttisen vanha rautasänky, valokuvasuurennokset Betty ja Emil Hovista sekä ryijy, jossa on vuosiluku 1815. Lattia on tehty kahdeksan metriä pitkistä, yksimittaisista lankuista, ja sitä peittävät oman navetan lehmänkarvoilla vahvistetut matot.
Sali on entisöity parin viime vuoden aikana. Katto sai peitokseen vanhanmallisen pinkopahvin, seinät tapetoitiin alkuperäistä muistuttavalla perinnetapetilla ja lempääläläinen muurari Lasse Touru kokosi 30 vuotta tallin parvella palasina olleen kaakeliuunin takaisin paikoilleen.
– Vuonna 1955 kirkkoherra Kalle Kahiluoto kastoi minut tässä salissa, päälläni oli Hovin suvun vanha kastemekko. Täällä on pidetty paljon perhejuhlia sekä lukemattomia yhdistysten kokouksia. Toivottavasti käyttöä löytyy myös tulevaisuudessa, Matti Hovi tuumaa.
