Tutun sanonnan mukaan kannettu vesi ei kaivossa pysy. Sanonta tulee helposti mieleen Vesilahden ja Lempäälän torielämästä. Molempien kuntien keskustaan on investoitu kovasti uusien markkinapaikkojen luomiseen, mutta yleisö ei niitä vielä ole vakiintuneesti löytänyt. Joulun ajan tapahtumat antoivat jo hyviä merkkejä niin Vesilahden kirkonkylän torin kuin Lempäälän Erik Ednerin torin mahdollisuuksista.
Perinteiset kauppapaikat ovat muodostuneet asukkaiden luonnollisille kohtaamispaikoille. Vesilahden Narva tunnetaan vuosisatojen takaa, Lempäälän Sääksjärvi on tuoreempi tapaus, mutta Sääkstori on jälleen elpymässä juuri asukkaidensa toiveesta. On hienoa, että kunnat tukevat niin Narvan torin kuin Sääkstorin tapahtumajärjestäjiä myös ehostamalla infraa.
Vaikka uusien kohtaamispaikkojen vakiinnuttaminen on työlästä, se on tärkeää. Kuntalaiset kaipaavat kokoontumispaikkoja. Kunnan ydintehtäviin ei kuulu toritapahtumien järjestäminen, mutta varsin keskeistä kunnan tehtäviin on tukea ja mahdollistaa ne osoittamalla sellaisille toimivat ja varustellut paikat.
Turhan usein uusien ja vanhojen toripaikkojen välillä käydään tarpeetonta kissanhännänvetoa. Narva tai kirkonkylä, Sääkstori tai Erik Ednerin aukea, ne tukevat toisiaan. Kun kauempaa tulevat tietävät, että Lempäälässä tai Vesilahdessa joku toripaikka on vieraillessa avoinna ja täynnä toimintaa, se tieto usein riittää. Torit täydentävät toisiaan, etenkin paikkakunnilla, joiden koko ei riitä seitsenpäiväiseen torivilskeeseen omasta takaa. Kun toritapahtumat onnistutaan sopimaan kalenteriin lomittain, ne kilpailun sijaan täydentävät toisiaan ja tuovat paikkakunnille kaivattua elämää.
Toreille näyttäisi juuri nyt olevan kysyntää. Alkava kesä antaa varmasti viitteitä, miten hyvin tori-investoinnit ovat onnistuneet.
