Emme me edes vääntäneet veren maku suussa. Vähän leikillämme koetettiin. Ennen tapaturmaa muistan vain ajatelleeni, että nyt rykäisen kunnolla.
Sitten kuului pamaus. Ääni oli ihmeellisen voimakas, vähän niin kuin löisi kämmenet täydellä voimalla yhteen. Pam. Ikään kuin hieman vaimennettu Iso-kiinalainen uutenavuotena.
Hetken aikaa ihmettelin, mistä pamaus tuli. Kipuviesti ei ollut ehtinyt aivoihin asti. Sitten ymmärsin katsoa oikeaa kättäni.
Se makasi velttona makaronina pöydällä eikä oikein totellut käskyjä. Hauis turposi ainakin kolminkertaiseksi normaalikokoonsa verrattuna. Harmi, ettei ymmärretty ottaa tuolloin kuvaa.
No, ei muuta kuin piipaa-auto paikalle. Kuskit tarkastivat käden ja arvelivat, että murtuma taitaa olla kyseessä. Ei muuta kuin Taysiin.
Perillä röntgen-kuvista selvisi, että ambulanssikuskit olivat oikeassa. Olkaluun murtumahan se. Lääkärikielellä humeruksen diafyysimurtuma. Toisin sanoen käsi oli lähestulkoon kokonaan poikki hauiksen kohdalta.
Taysissa sairaanhoitaja kertoi, että vamma ei ole mitenkään erityisen poikkeava tapaturma, kun on kyse kädenväännöstä. Minä en ollut ikinä kuullutkaan, että tällainen on mahdollista. Tosin ei minulla kädenväännöstäkään kokemusta juuri ole.
Olen sittemmin jutellut asiasta, ja monet ovat kertoneet tarinoita vastaavista tapaturmista. Eräs tuttu kertoi, että hänen veljeltään murtui käsi, kun hän oli jossakin juottolassa erehtynyt haastamaan merimiehen kädenvääntöön. Ja Pohjanmaalla murtumatapaukset ovat kuulemma yleisempiä kuin täällä, siellä kun miehet mittelevät voimiaan suunnilleen joka viikonloppu.
Silti juttu kuulostaa absurdilta. Kuinka olkaluu voi napsahtaa poikki noin helposti? Avainsana on kiertävä liike. Se helpottaa murtumista. Luu olisi liki mahdotonta katkaista suoraan kahtia. Murtumapotilailla on kuulemma yhteistä myös se, että käsi on lipsahtanut vääränlaiseen vääntöasentoon. Kyynärpään ja olkapään pitäisi olla samassa linjassa ja rintamasuunnan kohtisuorassa toiseen nähden.
Ilmeisesti murtuma on myös todennäköisempi, jos vääntäjät ovat tasaväkisiä. Kunnon mörssärille ei kukkakeppi pysty laittamaan vastaan. Lihakset antavat periksi ennen luuta. Tietysti luun tiheydelläkin on merkitystä, jopa enemmän kuin sillä, kuinka paksut luut ovat.
Yhtä kaikki, episodin lopputulos oli se, että käteni paketoitiin ortoosiin ja kantositeeseen, ja minulle määrättiin kaksi kuukautta sairauslomaa.
Nyt on lomat lusittu ja lihakset surkastuneet. Käsi on ohut kuin aurauskeppi. Onneksi sentään luutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Raaja pelaa moitteetta.
Ja ei, en tule enää vääntämään kättä. Koskaan. Edes vasemmalla.
