Pirkan Kylät ry:n ilmastohankkeeseen kuuluvat Ella Turusen ja Saga Valtosen pro gradu -tutkielmat ovat valmistuneet. Turusen aiheena on ollut Maatalousluonnon monimuotoisuus- ja ilmastonmuutoskeskustelun oikeudenmukaisuus: Pirkanmaalaisten viljelijöiden kokemuksia. Valtosen työn otsikkona on Ilmastodiskurssit harvaan asutulla maaseudulla – tapaustutkimus Pirkanmaalla. Hankevetäjä Kirsi Oesch kiittelee molempien tutkielmien sisältöjä. Ne antavat hyvät eväät muun muassa Pirkan Kylät ry:n ilmastohankkeen verkostoitumistyöhön.
Ella Turunen käsittelee tutkielmassaan pirkanmaalaisten viljelijöiden kokemuksia maatalousluonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoskeskustelusta. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus ovat yksinään hyvin tutkittuja teemoja, jotka ovat suorassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Maatalous on ensimmäisiä toimialoja, jotka kokevat ilmastonmuutoksen sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen voiman. Maatalousluonnon monimuotoisuus antaa meille paremman selviytymiskyvyn ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen torjumisessa.
– Haluan tutkielmassani alleviivata maatalouden ilmastotyön mahdollisuuksia ja samaan aikaan maatalousluonnon monimuotoisuuden tilaa ja sen merkitystä koko elinkeinolle. Tavoitteenani oli selvittää, minkälaisia merkityksiä maatalousluonnon monimuotoisuus- ja ilmastonmuutoskeskustelu saavat viljelijöiden keskuudessa. Millä tavalla viljelijät kokevat maatalouden ympäristötyön oikeudenmukaisuuden? Entä, mitkä ovat parhaita käytänteitä näiden suurien kysymysten ratkaisemiseksi maatalouden arjessa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti?
Turunen sai tutkimuksensa tuloksena laajan käsityksen maatalouden ilmasto- ja monimuotoisuustyön tilasta.
– Päätulos on, että maatalouden ilmastotyö on hyvässä vauhdissa. Viljelijät ottavat mielellään käyttöön ratkaisuja, jotka sopivat heidän tilalleen, huomioiden tuotantosuunnan ja ympäristön antamat reunaehdot.
Turusen mukaan maatalousluonnon monimuotoisuus on osalle viljelijöistä hieman vieras kokonaisuus.
– Sitä pidetään itsestään selvänä asiana, joka pirkanmaalaisessa maisemarakenteessa näyttäytyy hyvinkin moninaisena. Toisilla tiloilla maatalousluonnon monimuotoisuuden tila ja merkitys ymmärretään perinpohjaisesti, maaperän hyvinvoinnista linnustoon, ja käytänteet ovat jo pitkällä. Erilaiset oikeudenmukaisuuden kokemukset ovat vahvasti mukana kaikissa teemoissa.
Turunen päättelee, että viljelijöillä on hyvä tahtotila vastata ilmastonmuutos- ja luonnonmonimuotoisuuskysymyksiin.
– Oikeudenmukaisuuden eritasoihin on syytä kiinnittää huomiota. Erityisesti jako-oikeudenmukaisuuden saralla on syytä pohtia, miten hyödyt ja haitat yhteiskunnassa jakautuvat. Myös luotettavan tiedon, päätöksentekoon osallistumisen, tutkimuksen ja paikallisten eriarvoisuuksien näkökulmissa on kehitettävää.
Turunen sanoo, että ilmastonmuutostyö on maataloudessakin edellä luonnonmonimuotoisuuden eteen tehtyä työtä. Hänen mielestänsä niiden olisi syytä kulkea enemmän käsi kädessä.
Mitkä sitten ovat arjen keinot ja mahdollisuudet, joilla saadaan vaikuttavuutta ja tekoja? Turunen neuvoo suosimaan suomalaista, kuluttamaan vastuullisesti ja ottamaan selvää kulutustuotteiden alkuperästä.
– Suomen maataloudessa tehdään arvokasta työtä meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen. Toivoisin, että sitä työtä arvostettaisiin enemmän. Maataloudessa on valtava potentiaali luoda meille laaja-alaista resilienssiä tulevaisuuden ilmasto- ja monimuotoisuusriskejä silmällä pitäen, kunhan siitä työstä maksetaan aidosti oikeudenmukainen korvaus.
Saga Valtosen tutkimus käsittelee oikeudenmukaisuutta ilmastopolitiikkaan liittyen harvaan asutulla maaseudulla. Hänen mielestään koetun oikeudenmukaisuuden tutkiminen on mielekästä, sillä se on edellytys reilun kestävyysmurroksen toteutumiseen.
– Tutkimustani ohjasivat tutkimuskysymykset: minkälaisia ilmastodiskursseja harvaan asutulta maaseudulta voidaan tunnistaa ja miten oikeudenmukaisuus ilmenee keskusteluissa.
Valtonen toteaa, että hänen tutkimuksensa tavoite on lisätä ymmärrystä, kuinka ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta koetaan Pirkanmaan harvaan asutulla maaseudulla. Valtonen teroittaa, ettei hän pyri tutkimuksellaan yhtenäistämään maaseudun ääntä yleistämällä tutkimuksensa tuloksia koskemaan kaikkia maaseutualueita.
Valtosen tutkimuksessa keskusteluja on tarkasteltu oikeudenmukaisuuden kolmijaon avulla. Taloudellinen ja käytäntöjen keskustelut edustavat jako-oikeudenmukaisuutta, koska ne kuvaavat koettua epäreiluutta ilmastopoliittisiin toimiin ja päätöksiin liittyen.
– Keskustelu epäluottamuksesta politiikkaan edustaa menettelytapojen oikeudenmukaisuutta, sillä tutkimukseni mukaan harvaan asutun maaseudun asukkaat eivät koe tulevansa kuulluksi ja huomioiduksi tarpeeksi ilmastopolitiikan prosesseissa. Myöskään maaseudun erityispiirteitä ei koeta tunnistettavan.
Valtosen tutkimuksessa tunnistavan oikeudenmukaisuuden periaatteisiin yhdistyy hänen esittämänsä paikallistason keskustelu, joka muotoutuu havainnoista kylien ja kyläyhdistysten roolista ilmastopolitiikassa.
– Keskustelu ilmastonmuutoksen toissijaisuudesta on muita keskusteluja poikkileikkaava, eikä se suoranaisesti edusta mitään oikeudenmukaisuuden näkökulmaa. Sen sijaan se edustaa yleistä asennetta ilmastopolitiikkaa kohtaan, esimerkiksi vastuun välttämisen ja vierittämisen kautta.
Valtosen tutkimuksen johtopäätöksenä on, ettei mikään oikeudenmukaisuuden kolmijaosta esiintyvästä näkökulmasta toteudu riittävän hyvin.
– Ilman kokemusta oikeudenmukaisesta toiminnasta ja menettelytavoista oikeudenmukainen siirtymä ei toteudu. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteen mukaan ketään ei jätetä jälkeen.
– Tutkimukseni osoittaa, etteivät harvaan asutun maaseudun kyläyhdistysten jäsenet Pirkanmaalla koe tulleensa huomioiduksi riittävästi, tai että he voisivat olla merkityksellisesti osana ilmastotalkoissa. Oikeudenmukaisuuteen liittyen tarvitaan enemmän tutkimusta, jotta epäkohdat yhteiskunnallisissa rakenteissa ja politiikkaprosesseissa voidaan tunnistaa.
Valtonen näkee, että oikeudenmukaisuuden eteen on tehtävä valtavasti töitä, jotta päästään edes lähelle oikeudenmukaisen siirtymän ajamaa periaatetta ”ketään ei jätetä jälkeen”.
– Oikeudenmukaisuuden kokemusta ei rakenneta ”ylhäältä alaspäin” vaan on käytävä keskustelua eri toimijoiden kanssa ja ymmärtää heidän asemaansa.
Valtonen patistaa tarkastelemaan demokratian toteuttamisen tapoja on kriittisesti.
– Osallistaminen osallistamisen velvoitteen vuoksi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä se romuttaa uskoa kaikkiin vaikuttamis- ja osallistumiskeinoihin, kuten tutkimukseni mukaan äänestämiselle ja kyselyille on käynyt.
Valtosen mielestä olisi jo lähtökohtaisesti tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, miten vihreämmät teot oikeasti vaikuttavat kunkin ihmisen omaan arkeen ja lähiympäristöön.
– Jos jotain halutaan muuttaa tai lisätä, niin siitä pitää tehdä, valitettavasti nykymaailmassa, mahdollisimman helppoa. Eli kynnys tehdä parempia tekoja tai muuttaa arjen käytäntöjä pitää olla helposti ymmärrettävää ja helppoa, ja ne pitää toteuttaa osallistavasti asukkaita kuunnellen.
– Tutkimukseni valossa voidaan ajatella, että harvaan asutun maaseudun asukkaat jäävät päätöksenteossa varjoon, ja he kokevat vahvasti epäreiluuden tunnetta. Olisi hienoa herättää keskustelua siitä, mikä maaseudun ja sen asukkaiden tulevaisuus on, ja kuka siitä tällä hetkellä päättää. Vastakkainasettelua löytyy tutkimukseni aineiston mukaan paljon. Erityisesti keskustelua herätti kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu, eli kaukana kaupungissa tehdään päätöksiä, joiden vaikutuksista ei oikeasti ymmärretä mitään.
Pirkanmaan ilmastoviisas kyläverkosto 2022–2024 -hankkeen hankevetäjä Kirsi Oesch sanoo, että harvaan asuttujen alueiden ihmisten ääni on saatava kuuluvaksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla.
Oesch on tehnyt huhtikuisten eduskuntavaalien ehdokkaiden ja eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä valittujen kansanedustajien postinumerotiedoilla selvityksen heidän asuinpaikoistaan. Hänen mukaansa tulokset ovat karua kertomaa, sillä sen enempää eduskuntavaaliehdokkaat kuin valituksi tulleet kansanedustajatkaan eivät asu Pirkanmaan harvaan asutuilla alueilla.
– Vastaavanlainen tilanne koskee myös tammikuisia Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaaleja ja niissä valittua aluevaltuustoa.
Oesch korostaa, että Ella Turusen ja Saga Valtosen tekemät tutkielmat ovat tärkeitä herättäjiä ilmastomuutoskeskustelun saattamiseksi oikealle tasolle.
MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski sanoo, että pirkanmaalaiset viljelijät suhtautuvat vakavasti ilmastonmuutokseen.
– Juuri heidän ammatteihinsahan se vaikuttaa.
Myös Merikoski tietää, että maanviljelijät kokevat ilmastokeskustelun syyllistävänä ja epäoikeudenmukaisena.
– Ruuan pitää olla halpaa eikä ilmastotoimien kustannuksia saa, voi eikä pysty laittamaan tuotteen hintaan. Lasku näistä toimista jää siis viljelijälle.
Merikosken mukaan epäoikeudenmukaisuutta lisää se, että maatilat sitovat hiiltä, mutta ihmiset heidän tuotteitaan syömällä päästävät hiilen takaisin ilmakehään.
