Kulkeminen kesäisen Tampereen jalankulkureiteillä avaa lempääläisenkin silmät sille, että Tampere on yllättävän vehreä kaupunki. Käytän tietoisesti muotoa vehreä, ettei seuraava ymmärrettäisi poliittisesti ja sikäli väärin.
Ottakaapa joskus kävelläksenne Viinikanlahden tyvestä rannan ns. kevyen liikenteen reittiä Hatanpään arboretumille. Vaikka osa matkasta tapahtuu täyttömaalla ja siinä muun ohessa sivuutetaan vielä toiminnassa oleva jätevedenpuhdistamo sekä Hatanpään sairaala-alue, on kesäinen kulku pelkkää luonnonystävän nautintoa. Hatanpään kartanon vanhat puut todistavat ruotsalaista aikaa, ruusutarha vetoaa silmään ja nenään, kahvila on viihtyisä ja valkoposkihanhetkin raukeita.
Takaisin voi palata samaa reittiä, jatkaa etelään ja järvelle avautuvien tornitalojen terassoituja ja puutarhamaisia sisäpihoja ihaillen Ratinaan ja siitä stadionin korvalta riippusiltaa pitkin Laukontorille. Jos aikaa on, voi rantasaunalla siemaista juotavaa. Olet hetkessä Hämeenkadulla. Tästä on yksi mahdollisuus etsiytyä Tallipihan, Milavidan ja Armonkallion kulttuurikeskittymään.
Jos etsiydyt Kehräsaaren sillan kautta Koskenrantaan hotelli Ilveksen alle, voit jatkaa Koskipuiston rantaväylää ylöspäin. Finlaysonin kohdalla voit kävellä ”virtaavien etten päällä” ja kulkija voi edelleen valita monesta kosken ylittävästä sillasta: niin neulapadon kohdalla kuin Finlaysonin takana.
Seuraava on sitten kuulopuhetta, mutta jotkut ovat kehuneet myös Näsijärven rannan uutta aluetta kanavineen. Välitän kuulopuheen ja arvelen, että jos uudet alueet ovat hyvin suunniteltua ja luonto saa tehdä maisemoivan työnsä, on kehuissa perää – ainakin kymmenen vuoden kuluttua.
Toinen kesävaellukseen sopiva kohde alkaa Santalahden ns. Uittotunnelin kahvilasta lättysillä ja siitä sitten kiloja keventämään kohti uittotunnelia. Tunneli on tila, joka sopii kävelijälle. Klaustrofobiaa ei koe, koska valoa näkyy molemmista päistä. Kuitenkin ihminen aistii olevansa syvällä harjun sisällä. Ulostulo tapahtuu sitten lähelle perinnerakentamisen keskus Piirua. Tällä harjunsyrjällä jääkausi puhuu…
Siitä voit sitten valita kartan mukaan seikkailun Pispalan rinnekaduilla ja ”tahdon portailla” tai Tahmelan kautta Pyynikille ja Varalan suuntaan. Tässä huomaat kaupungin ensimmäisen virheen: Tahmelan kuuluisa lähde on samea lätäkkö. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että lähteen pulppuava vesi on joskus ohjattu putkeen ja katoaa kaupungin putkistoihin ketään ilahduttamatta.
Kolmannen kesävaelluksen kohteen ottaisin Vaakkolammin ja Kaarilan paikkeilta. Tässäkin tarvitaan jo karttaa. Jos olet pohtinut, millainen se lauluissakin laulettu hämäläinen lehto oikein on, niin täällä sen näet. Luonto on uskomattoman rehevää ja monimuotoista, lähestulkoon keskieurooppalaista. Ei ihme, että tämä seutu on kasvitieteilijä Pehr Adrian Gaddin kotiseutua. Kaarilassa kenestä tahansa tulisi kasvitieteilijä…
Hienoja paikkoja on myös Petsamossa, Takahuhdissa, Messukylässä ja Vehmaisissa. Niiden viehätys on paljolti yksityisissä pihoissa ja kuin vahingossa säilyneessä kulttuurimaiseman rakenteessa. Tuhoakin on toki tehty: esimerkiksi Kaukajärven kartanon purkaminen. Mielellään tällaisen ylistyksen kirjoittaisi myös Lempäälästä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
