Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kiittelee, että kotimaisen ruuan ja ruuantekijöiden arvostus on erittäin korkealla ja vahvistunut vuosi vuodelta. – Tämä ei kuitenkaan aina konkretisoidu kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Sen osoittaa tuontiruuan iso määrä.
Sari Essayah’n mielestä tarvitsemme maahamme positiivista, toista kunnioittavaa ja ymmärtävää ruokapuhetta ja kotimaisen ruoan kampanjoita.
– Nyt vietettävä Lähiruokapäivä on loistava esimerkki siitä, miten voimme tuoda esiin kaikkea hyvää työtä, loistavia tuotteita ja ammattiylpeydellä työtään tekeviä alkutuottajia ja muita maaseudun yrittäjiä ja toimijoita.
Essayah sanoo, että lähiruoka on hänelle erittäin tärkeä asia.
– Olen maalta kotoisin. Olen tottunut käyttämään ja arvostamaan lähellä tuotettua ruokaa lapsuudesta lähtien. On hienoa, että meillä Suomessa lähiruoka koetaan laadukkaana ja että se on vakiintunut osaksi ostokorejamme. Meillä on upeita lähiruokatuottajia ja -yrityksiä, ja valikoimat kasvavat koko ajan. Lähiruoalla voidaan myös tuoda esiin rikasta alueellista ruokakulttuuriamme.
Lähiruoka on nostettu yhdeksi ruokapolitiikan kärjistä.
– Kansallinen Lähiruokaohjelma linjaa sektorin kärjet ja tekemisen suunnan. Sitä kannattaa kaikkien tahojen hyödyntää.
Essayah on niin henkilökohtaisesti kuin ministerinäkin kiitollinen ja ylpeä suomalaisesta maataloudesta ja sen ahkerista osaajista.
– Maatalousyrittäjät ovat Suomen ruokaturvan perusta ja tärkeitä maaseudun elinvoiman mahdollistajia. Haluan sanoa yhteisesti kiitokset teistä jokaiselle, erilaisilta tiloilta ja erilaisista tilanteista tuleville viljelijöille. Kiitän jokaisesta viljakilosta, maitolitrasta ja lihagrammasta, jokaisesta perunakapasta, maukkaista kasviksista ja kaikesta muusta, mitä tuotatte yhteiseen pöytään.
”Edellytetään uskoa tulevaisuuteen”
Suomessa on tällä hetkellä noin 43 000 toimivaa tilaa, Pirkanmaalla niistä on 3 544. Maatilojen määrä on ollut laskeva jo vuosikaudet.
Sari Essayah korostaa, että nykyisten maatalousyrittäjien jatkaminen ja uusien nuorien yrittäjien saaminen alalle edellyttää uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että elinkeinolla voi elää.
– Tukipolitiikan tarkempi suuntaaminen ruoantuotantoon ja kehittyville tiloille ja tuottajien markkinavoiman vahvistaminen ovat tärkeitä keinoja tuotannon ylläpitämiseksi.
Essayah huomauttaa, että samalla rakennemuutos on osa normaalia tuottavuuskehitystä.
– Käsilypsystä on siirrytty robottilypsyyn ja hevosista traktoreihin. Pienemmillä panoksilla tuotetaan suunnilleen sama määrä kuin aiemmin. Tätä kehitystä on edistetty esimerkiksi investointituella. Maatilojen määrän laskiessa ilahduttavaa on, että käytössä oleva maatalousmaa on kuitenkin säilynyt määrällisesti samana.
Muutos huolestuttaa, jos tilojen konkurssit lisääntyvät tai rakennemuutos on hallitsematonta eikä investoineille ja toimintaansa kehittäneille tiloille löydy jatkajaa.
”Maatalous on onnistunut toimiala”
Maatalouden turbulenssi on kestänyt vuosikymmeniä. Sitä oli jo ennen Suomen liittymistä vuonna 1995 Euroopan unionin jäseneksi.
– Useimmat maatalouden ilmiöt ovat olleet itse asiassa hyvin samankaltaisia jo ennen EU-aikaa. Tilarakenteen kehitys, kotieläintalouden eriytyminen kasvinviljelystä ja maaseutualueiden väestön kehitys ovat pitkän aikavälin kehityksen tulosta, maa- ja metsätalousministeri muistuttaa.
– Suomessa maataloutta on pyritty pitämään raiteillaan huomattavalla julkisella rahoituksella. Siksi tilanne on näinkin hyvä huolimatta pohjoisista viljelyoloistamme. Mielestäni maataloutta voi pitää sen ongelmista huolimatta onnistuneena toimialana, koska EU-ajan alun madonluvuista huolimatta tuotannon laajuus ja kattavuus ovat tälläkin tasolla.
Essayah’n mukaan ennakkoluulottomia yrittäjiä tarvitaan vastakin voittamaan ne haasteet, joita väistämättä tulee vastaan. Hän näkee, että maataloutta pitää kehittää kaikilla osa-alueilla ja yrittäjille pitää tarjota sopivia apuvälineitä.
– Kilpailu työvoimasta ja nuorista yrittäjistä jatkuu ja kiihtyy väestökehityksen mukana.
”Suomi on huoltovarmuuden edelläkävijä”
Suomi on huoltovarmuudessa osaaja ja edelläkävijä, Essayah painottaa. Vahvuuksia tällä saralla on paljon: runsaat luonnonvarat, hyvä elintarviketuotantokyky, kehittynyt hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmä sekä toimiva fyysinen ja sähköinen infrastruktuuri.
– Meillä on omaa kasvinjalostusta ja tarvittavien lajikkeiden ylläpitoa, mikä on yksi tuotannon jatkuvuuden turvaamiskeino. Kattava tutkimustoiminta vastaa maa- ja metsätalouden kestävän ja kannattavan hyödyntämisen haasteisiin.
Myös kotimaisella kalataloudella on merkitystä.
– Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan tarjontaa ja osuutta kulutuksesta kestävällä tavalla, mikä osaltaan varmistaa ruokaturvaa.
Essayah muistuttaa, että meillä on pitkä kokemus huoltovarmuustoiminnasta mukaan lukien huoltovarmuusvarastot, aktiivinen valmiusharjoitustoiminta sekä selkeät työnjako mahdollisen kriisin kohdatessa.
– Esimerkiksi henkilövaraamisjärjestelmän eli VAP-järjestelmän määrittämänä osa maanviljelijöistä on vapautettu reservistä, ja heidän sodanajan tehtäväkseen on annettu alkutuotannon turvaaminen.
– Sekä koronapandemia että Ukrainan sota ovat haastaneet globaalisti verkottunutta Suomen ruokaketjua. Se on kuitenkin toiminut moitteetta.
”Alueellinen kehittäminen on tärkeää”
– Alueellisten ruokajärjestelmien ja lähiruokasektorin kehittäminen on erittäin tärkeää, Sari Essayah linjaa.
Hän lisää, että Suomi on pitkä maa, ja tuotanto-olosuhteet vaihtelevat eri puolilla maata, joten kaikkia tuotteita ei edes pystytä varmuudella tuottamaan joka puolella.
– Tarvitsemme joka tapauksessa kansallisia jakeluketjuja. Omavaraisuus meille tärkeimmissä tuotteissa on kokonaisuutena hyvä. Jotta hyvä taso säilyy ja jopa paranee, on hallitusohjelmaan kirjattu muun muassa maatalousalan houkuttelevuuden lisääminen ja valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen.
Essayah korostaa, että oma vahva ruoantuotanto alleviivaa tarvetta kehittää energiaomavaraisuutta ja purkaa riippuvuutta tuontilannoitteista. Hänen mukaansa tähän tarjoaa yhden ratkaisun kiertotalousmalli, jossa hyödynnetään uusiutuvia materiaaleja ja energiaa.
– Alkutuotannolla on tässä siirtymässä valtava potentiaali. Hallitusohjelma jatkaa kiertotalousmallin vakinaistamista muun muassa edistämällä bioenergian tuotantoa myös maatiloilla.
”Viljelijät monimuotoinen joukko”
Sari Essayah harmittelee, että maataloudessa työskentelevät ajatellaan usein kuin joukkona yhden koon saappaita, jotka sopivat kaikille.
– Ajattelussa unohdetaan, että maatilat ja varsinkin yrittäjät ovat monella tapaa keskenään erilaisia,
Essayah huomauttaa, että merkittävä osa viljelijöistä on sivutoimisia yrittäjiä.
– Päätoimisuus ei aina ole edes tavoitteena, vaan maatalous täydentää muita tulonlähteitä. Hyviä ja huonoja vuosia tasaa muu yritystoiminta tai palkkatyö, jolloin jatkamisen edellytykset säilyvät. Päätoimisia ja valtaosan tuloistaan maataloudesta saavia yrittäjiä on vähemmistö, ja heille maatalousmarkkinoiden aallonpohjat tekevät erityisen kipeää.
Ministeri sanoo, että maatalousyrittämisessä riskienhallinta on ollut aina tärkeää ja ettei teknologisen kehityksen tuomaa muutosta ole katsottu sivusta. Se on tarkoittanut rakennemuutosta eli tilakoon kasvua ja erikoistumista. Tavoitteena ovat kannattavat yritykset. Keinoina käytännössä on muun muassa hallittu rakenteen kehittäminen ja riittävän hinnan maksaminen tuottajalle.
– Tukien ja muun julkisen rahoituksen lisääminen ei vaikuta realistiselta vaihtoehdolta ottaen huomioon julkisen talouden tasapainottamistarpeet.
Miten eurot jakaantuisivat tasapuolisesti?
On tunnistettu, etteivät eurot jakaannu suomalaisessa järjestelmässä ruuan tuotantoketjussa tasapuolisesti tuottajan, teollisuuden ja kaupan kesken. Syyttävä sormi osoittaa kauppaa päin.
Sari Essayah’n mukaan ongelma on samankaltainen lähes koko Euroopassa.
– Kauppa ja teollisuus ostajina ovat hyvin keskittyneitä. Tuottajia puolestaan on paljon. Tällöin ostajilla on ylivoimainen markkinavoima. Vastaavasti panoksia ostaessaan tuottajat kohtaavat huonoimmassa tapauksessa lähes monopolin asemassa olevan myyjän. Pahimmillaan ylivoimaista markkinavoimaa käytetään epäreilusti ja väärin.
Essayah näkee, että tällä hetkellä tilanne on erityisen hankala kuluttajien ostovoiman heikennyttyä inflaation takia. Hinnasta on tullut entistä tärkeämpi valintakriteeri myös kuluttajien ruokavalinnoissa.
– Euroopan unionissa on annettu direktiivi hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Direktiivillä kielletään epäreilut kauppatavat. Direktiivi on Suomessa toimeenpantu elintarvikemarkkinalailla. Tämän lain ja kilpailulain osalta on tarkasteltava mahdollisia muutoksia, joilla tuottajan asemaa voitaisiin parantaa.
Ministeri muistuttaa, että kilpailulaissa on poikkeus, jonka mukaan tuottajien on mahdollista tehdä yhteistyötä ja vahvistaa neuvotteluasemaansa keskittämällä tarjontaa ja sopimalla hinnoista niin sanottujen tuottajaorganisaatioiden puitteissa. Viime vuosina näitä organisaatioita onkin syntynyt eri tuotannonaloille, ja tuottajia on edelleen kannustettava niiden perustamiseen.
”Viennillä suuri strateginen merkitys”
– Koska kotimainen ruoan kulutus ei ole kasvanut ja kotimaan markkina muutenkin on rajallinen, elintarvikeviennillä on suuri strateginen merkitys suomalaisten elintarvikeyritysten kasvulle. Sillä on tärkeä merkitys myös Suomen kansalliselle omavaraisuudelle ja turvallisuudelle, Sari Essayah näkee.
Ministerin mukaan on ensisijaisen tärkeää, että meillä on enenevä määrä vientiin suuntaavia kasvuhaluisia ja -kykyisiä yrityksiä. Yritysten tulisi nähdä viennin mahdollisuudet ja niiden on nostettava vienti myös yrityksen strategiseksi kärjeksi.
– Viennin arvoa voitaisiin kasvattaa kohdemarkkinoille räätälöityjen korkean jalostusasteen tuotteilla.
Valitaanko paikallinen elintarvike?
Monissa paikoissa kipuillaan, kun paikalliset viljelijät, tuottajat ja valmistajat eivät saa tuotteitaan esimerkiksi oman kunnan koulujen tai muiden laitosten käyttöön.
– Nostaisin tässä esiin muutaman seikan. Ensinnäkin hankintaosaaminen. Paikallisia tuotteita voi hankkia asettamalla hankintakriteerit oikein. Toisaalta hankintoja tekevillä pitää olla tieto, mitä alueellista tarjontaa tuottajilla on. Yrityksillä puolestaan on oltava tieto siitä, minkälaisia, missä muodossa, miten paljon ja missä aikataulussa tuotteita ollaan hankkimassa, Sari Essayah sanoo.
Essayah’n mukaan poliittisiin päätöksentekijöihin voi vaikuttaa, siis heihin, joilla on päätäntävaltaa rahoituksesta.
– Heillä pitää olla ymmärrystä siitä, mitä aluetaloudellisia ja muita hyötyjä lähiruoan käytöllä heidän alueilleen on. Yritän myös lisätä kansanedustajakollegoiden ymmärrystä lähiruoan ja kotimaisen ruuan merkityksestä, sillä monet heistä istuvat tärkeillä paikoilla päättämässä esimerkiksi kuntien ja hyvinvointialueiden strategioista ja varojen kohdentamisesta.
MATTI PULKKINEN
