Pirkanmaa kipuilee vakavan mielenterveystilanteen kanssa. Pirkanmaan mielenterveys ry:n toiminnanjohtaja Kati Rikala sanoo, ettei ongelma ole syntynyt hetkessä, vaan se on keriytynyt jopa vuosikymmenien ajan. Hän näkee, etteivät asiat voi saada nopeaa käännettä parempaan päin. Hän odottaa hartaasti, että jokin auktoriteetti nostaisi valtakunnallisesti kansallisen haasteen perusteellisesti puitavaksi. Esimerkiksi jo 48 vuotta toimineen Pirkanmaan mielenterveys ry:n hankkeissa ja kriisikeskuksessa kohdattiin peräti 8 408 ihmistä viime vuonna.
Pirkanmaan mielenterveys ry:ssä ollaan todellisella näköalapaikalla valtakunnallisestikin esillä olevaan maakunnan kriisiytyneeseen mielenterveystilanteeseen.
Kolmannella sektorilla toimiva yhdistys palvelee kymmenen työntekijän ja runsaan 130 vapaaehtoisen voimin. Työhön osallistuu myös opiskelijoita, joita löytyy helposti, koska Tampere on keskeinen sosiaali- ja terveysalan koulutuskaupunki.
Toiminnanjohtaja Kati Rikala kiittelee, että uusia vapaaehtoisia tulee hyvin koulutukseen ja sen jälkeen arjen toimintaan. Aluksi vapaaehtoiset työskentelevät kriisipuhelimessa. Taitojen karttuessa nämä vapaaehtoiset osallistuvat myös asiakastapaamisiin vastaanotolla.
– Jokainen vapaaehtoinen on edelleen tervetullut. Vapaaehtoistyö on vaativaa. Hänen on oltava tasapainoisessa elämäntilanteessa. Omien hankalien asioiden on oltava käsiteltyinä. Tulijan on oltava kiinnostunut tehtävästä.
Rikalan mukaan vapaaehtoiset voivat tulla miltä elämän osa-alueelta tahansa ja millä tahansa työkokemuksella, kun he pystyvät kohtamaan vaikeuksissa kamppailevan asiakkaan. Monesti vapaaehtoisilla on kokemusta kasvatus-, hoiva- tai sosiaalialta. Esimerkiksi näiltä aloilta eläköityneet ihmiset hakeutuvat vapaaehtoisiksi.
Kriisikeskus Osviitta on toiminut jo 30 vuotta, ja sitä juhlitaan tämän viikon perjantaina Kriiseistä kohtaamisiin -seminaarilla kulttuuritalo Laikussa.
Rikala kertoo, että Osviitan palvelut ovat olleet vuosi kaudet täydellä teholla käytössä. Palvelu toimii olosuhteisiin nähden verran jouhevasti. Asiakaspalaute on kiittävän myönteistä ja kannustavaa.
Viime vuonna Osviitassa oli runsaat 3 000 asiakastapaamista. Lisäksi oli puolensataa ryhmätapaamista ja 40 koulutusta.
Rikalan mukaan asiakkaat tulevat kaikista mahdollisista elämänpiireistä. Osviitan asiakkaista viime vuonna 44 prosenttia oli palkansaajia, 16 prosenttia opiskelijoita, 17 prosenttia työttömiä, 9 prosenttia eläkeläisiä ja 14 prosenttia muita.
Jo jonkin aikaa yleisin syy saapua Osviittaan on ollut ihmissuhdeongelmat ja paha olo eli ahdistus ja masennus. Toiseksi suurin syy on arjessa selviytymiseen liittyvät ongelmat. Kolmanneksi suurin syy on kehityskriisi tai elämänkriisi. Neljäntenä syynä on huoli läheisestä.
Pirkanmaan mieli ry kohtaa ihmisiä myös valtakunnallisesti, sillä yhdistys on mukana kriisipuhelin- ja Sekaisin-chatissa-toiminnassa
Pirkanmaalta vastattiin vajaaseen 2 500 puheluun viime vuonna. Näiden puheluiden taustalla oli soittajan halu kertoa kuulumiset, paha olo ja ihmissuhdeongelmat. Pirkanmaan mielenterveys ry:stä käsin autettiin chatissa vajaat 700 kertaa. Yhteydenottoihin antoivat pontimen paha olo, ihmissuhdeongelmat ja arjessa selviytymiseen liittyvät ongelmat.
Koko kriisikeskusverkostossa oli runsaat 130 000 kohtaamista puhelimessa, verkossa, kasvokkain tai etänä kriisivastaanotolla ja vertaisryhmissä.
Kriisipuhelimeen soitettiin peräti 404 000 kertaa, ja käytiin noin 93 000 keskustelua.
Rikala korostaa, että kansalaisjärjestöjen työ säteilee koulutettujen vapaaehtoisten ja asiakkaiden kautta perheisiin, työpaikkoihin ja muihin erilaisiin yhteisöihin.
”Ongelmaan on puututtava isosti valtakunnallisesti”
Kati Rikala on työskennellyt 11 vuotta Pirkanmaan mielenterveys ry:n palveluksessa. Viisi ensimmäistä vuotta hän toimi kriisityöntekijänä, ja parhaillaan on täyttymässä kuudes vuosi toiminnanjohtajana.
Rikalan mukaan pirkanmaalaiselle mielenterveystyölle on ominaista, että sitä tehdään laajalla rintamalla kolmannen sektorin toimijoiden voimin. 1970-luvulta lähtien monet yhdistykset ja järjestöt ovat ottaneet tietyn palasen työsarakseen.
– Suuri ilonaihe on, että mielenterveysalalla olevat tahot tekevät perinteisesti hyvää ja tiivistä yhteistyötä.
Rikala korostaa, ettei mielen pulmat tai niiden kohtaaminen ole helposti hoidettava kokonaisuus. Jokainen ihminen on omalaisensa.
– Jos apua tarvitseva on oikeassa paikassa oikealla hetkellä, hän saa nopeasti apua ja pääsee elämässään eteenpäin.
– Jos taas ihminen jää järjestelmien ja systeemien jalkoihin, hänen odotusaikansa hoitoon, venyy kohtuuttoman pitkäksi.
Rikalan mielestä tilanne korjaantuisi, jos esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille pystyttäisiin takaamaan kunkin tarvitsema henkilökohtainen hoitosuunnitelma ja hoitopolku ilman minkäänlaisia katkoksia.
– Pirkanmaan suuri haaste kiteytyy siihen, että korona-ajan jäljiltä täällä on erittäin paljon tarvetta mielenterveyden palveluille, mutta palveluja on aivan liian vähän. Koronavuodet ikään kuin räjäyttivät tilanteen.
Rikalan mukaan ajan trendit ovat mielenterveystyön vinkkelistä katsottuna ristiriitaisia. Esimerkiksi palveluja teknisoidaan, kun asiakas tarvitsisi minä ja sinä -kohtaamista. Tekninen lähestymistapa tuo hoitoympäristöön minä ja se -ajattelun. Asiakkaasta tulee objekti, kun hänen olisi oltava subjekti.
Mielenterveyspallo kasvaa koko ajan lumipallon tavoin. Rikala toivoisi, että yhteiskunnassamme olisi joku vahva ja karismaattinen arvojohtaja, joka saisi kansalaiset pysähtymään ja miettimään mielenterveyden tärkeyttä ja sen vaalimista. Rikalan mielestä määrätietoisen korjausliikkeen olisi alettava vauvojen ja pienten lasten maailmasta, jotteivat he jää vaille ihmissuhdetaitoja. Pieni ihminen tarvitsee syntymästään lähtien vanhempiensa katsekontaktia ja sataprosenttista läsnäoloa.
Rikala nostaa kissana pöydälle myös alati rehottavan kiusaamisväkivallan, joka on arkitodellisuutta monissa kouluissa.
– Kysyn, miksi ja miten emme saa tätä kierrettä katkaistua? Kiusaamisväkivallan uhrien oikea-aikaisen auttamisen puute kostautuu tulevaisuudessa.
Aikuisten elämässä suurina ongelmina näyttäytyvät parisuhteeseen, ihmissuhteisiin ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät pulmat. Rikala tunnistaa, että esimerkiksi sitoutumisen käsite ja sen merkitys ovat häviämässä. Muun muassa Tinder näyttää olevan monen ongelman taustalla.
– Kiireestä on tullut ihmisiä väsyttävä tekijä. Ihmiset kohtaavat riittämättömyyttä muun muassa työelämässä ja muissakin elämänpiireissä, joihin ulottuvat ulkoapäin tulevat vaateet siitä, miten ja millaista olisi oltava.
Rikala tunnistaa myös maassamme harjoitettavan kurjistamispolitiikan rumat seuraukset. Ne jakavat ihmisiä voimakkaasti kahteen leiriin.
– Olisiko meillä hallituksessa oltava mielenterveysministeri?
– Vai pitäisikö tasavallan presidentin puuttua asiaan?
MATTI PULKKINEN