Lempäälässä asuva viestintäalan ammattilainen Tiina Wesslin muistaa hyvin ajankohdan, kun ensimmäinen vaikea unettomuusjakso hänen elämässään alkoi.
– Poikani Arttu oli silloin vauva ja hän oli huono nukkumaan. Aloin jännittää, milloin Arttu taas herää ja lopulta en nukkunut itse enää ollenkaan.
Jo lapsena Wesslin oli herkkäuninen ja nukahtaminen oli vaikeaa.
– Olin alakouluikäinen ja kodissamme oli joulukuusi. Säpsähdin joka kerta, kun joulukuusesta putosi neulanen paperiselle kuusenalusmatolle, Wesslin muistelee.
– Joinakin aamuina, kun koulu alkoi vasta myöhemmin, en saanut nukuttua, kun äitini joi keittiössä kahvia. Havahduin joka kertaa siihen, kun äitini laski kahvimukinsa pöydälle.
Wesslin on miettinyt, että hänen hermostonsa on ehkä herkempi kuin keskivertoihmisellä ja hänellä on myös aistiyliherkkyyttä.
– Uneni on lähes aina katkonaista ja havahdun kunnolla hereille joka kerta, kun esimerkiksi käännän kylkeä. Minulla on kroonisia kipuja, jotka myös vaikeuttavat nukkumista. Lisäksi alan yöllä helposti miettiä ja murehtia kaikenlaista, kuten tekemättömiä töitä ja maailman vääryyksiä.
Wesslinin mukaan hänelle sopii parhaiten hyvin tavanomainen ja ”tylsä” elämä. Iltaisin hän pitää kiinni rutiineista ja käy aina samoihin aikoihin nukkumaan. Silti hänellä menee välillä useampi yö peräkkäin niin, ettei hän nuku kunnolla.
Erilaisia lääkehoitoja on kokeiltu, mutta niistä ei ole ollut pidemmän päälle apua.
– Toisinaan olen syönyt lyhyitä kuureja vahvempia lääkkeitä, mutta monet unilääkkeet koukuttavat helposti tai niissä on erilaisia sivuvaikutuksia. Välillä kokeilussa on ollut myös kipukynnystä nostattavaa lääkettä, kun krooniset tulehdustilat kehossani tai Hortonin neuralgia ovat menneet erityisen vaikeiksi. Sellaiset luontaistuotteet, kuten melatoniini tai kamomillatee eivät vaikuta minuun mitenkään. Rentoutumistallenteet eivät myöskään kohdallani toimi, valitettavasti.
Joustava etätyö viestintäalalla on onneksi mahdollistanut sen, että vaikeina unettomuusjaksoina Wesslin voi päivällä tarvittaessa hengähtää. Hän on myös alkanut suhtautua univaikeuksiinsa ymmärtäväisemmin kuin aikaisemmin.
– Ajattelen, että jos joku yö menee valvoessa, ehkä seuraava yö sitten menee paremmin.
Wesslin pitää mahdollisena, että hän tulevaisuudessa hakeutuu unitutkimuksiin, jossa hänen unensa laatua ja määrää arvioidaan kokonaisvaltaisesti.
– Toisaalta olen aina kärsinyt vähistä yöunista ja vaikka minulla on tunne, etten koskaan oikein nuku kunnolla, ehkä sitä unta kuitenkin kertyy tarpeeksi, kun olen tähänkin asti päässyt. Ihmisten unen tarvehan on erilainen. Mutta aika usein tunnen oloni päivällä väsyneeksi ja uupuneeksi. Onneksi en ole aivokirurgi tai linja-autonkuljettaja, joiden univajeella voisi olla kohtalokkaammat seuraukset, Wesslin kiteyttää.
Annika Eronen
