Keskiviikkona 24.4. 2024 on täyden kuun päivä. Sen merkkinä almanakassa on tyhjä pallo. En vuosikymmeniin kiinnittänyt almanakan tai kalenterin kuumerkkeihin huomiota, kunnes ne alkoivat vaivata. Oli olemassa joku syy sille, että ihmiset tarvitsevat etukäteistietoa kuun vaiheista.
Ensimmäinen vaikeus on almanakassa käytettävien kuu -symbolien tulkinta. Pitkään otaksuin – huolimattomasti – että kokonaan musta pallo tarkoittaisi täyttä kuuta. Se olisi loogista. Mutta niinhän ei ole: täysin mustaksi merkitty kuun pallo tarkoittaa taivaallisen kuun niin sanottua tyhjää päivää. Silloin kuuta ei taivaalla näy ja sen vaikutukset maanpäälliseen elämään ovat pienimmillään.
Taivaallinen kuu on eri asia kuin kalenterikuukausi. Kuun vaiheista puhuttaessa on puhe taivaallisen kuun liikkeistä. Tästä on monta sanontaa. Esimerkiksi ”edestään työntää, taakseen kerää”. Kuu nähdään tällöin taivaankannen yli liikkuvana sirppinä. Kun sirpin terä on leikkaavassa asennossa, terä kuluu eli kuu pienenee. Kun terä liikkuu väärin päin, selkäreuna edellä, sen teräpuolelle kertyy irtaimia hiukkasia ja kuu kasvaa.
Ikivanhan kansantiedon mukaan taivaallisen kuun yläkuu ylentää, toisin sanoen kasvattaa kaikkea lehtivihreää ja alakuu alentaa, eli vie voimaa kasvavilta. Pensaiden vesomiset ja kaikenlaiset siivoamiset kannattaa tehdä alakuun eli vähenevän kuun aikana. Istuttamiset kannattaa tehdä yläkuulla, jolloin kuu on voimakkaimmillaan.
Vanhan kansan tiemestarit huomasivat, että kun pajut vesottiin pois teiden reunoilta niin sanotun tyhjän kuun päivinä, eivät ne enää juurikaan vesoneet. Jotkut metsäammattilaiset ovat huomanneet, että yläkuulla kaadetun koivun kanto sinnittelee kovana ja nestepitoisena vuosia, mutta alakuulla kaadetun koivun kanto
alkaa heti lahota. Kalastajat puolestaan tietävät ihan tilastojen valossa, että kuun vaiheet vaikuttavat kalansaaliisiin. Ja sairaalassa sanovat, että umpisuolitapauksia tulee aina täyden kuun aikaan.
Kuun vaikutuksen selittämiseen ei välttämättä tarvita mystiikkaa. Kun kuu on lähellä, sen massan vetovoima riittää nostamaan valtamerten pintaa vuoroveden verran. Joissakin Kanadan rannikon kapeikoissa kuu voi nostaa vedenpintaa jopa 16 metriä! Kun kuun vetovoima riittää tähän, nostaa se kasvien sisällä liikkuvia nesteitä, jolloin ravinteet tulevat koko kasvin hyväksi. Kun kuun vetovoima on vähäisimmillään, eivät kasvien sisällä olevat nesteet liiku ja hajottajaeliöt aloittavat heti työnsä.
Mutta miksi sanotaan, että ”kuu valehtelee” tai puhutaan valehtelevasta kuusta? Luulenpa, että syynä on muistisääntö, jota on opetettu varmaankin aikojen alusta latinanopiskelijoille. Kun kuun sirppi on osa D-kirjainta, se on diminuendo, vähenevä. Kun kuunsirppi muistuttaa C-kirjainta, se on crescendo, kasvava. Muistanet, että sääntö toimii isoilla kirjaimilla. Mutta koska kuu valehtelee, sääntö pätee käännettynä.
Suomen kielessä Yrjö Karilaan nimiin on pantu sama muistisääntö seuraavasti: kun kuun sirppi on osa p-kirjaimen kaarta eli kuu sanoo pienenevänsä, se itse asiassa kasvaakin. Ja toisin päin kun kuun sakarat muodostavat k-kirjaimen alaväkäset ja kuu sanoo kasvavansa, se itse asiassa pienenee.
Lämpimissä Välimeren maissa ja muuallakin öinen kuutamo syöttää nuorten ja joskus vanhempienkin suuhun sanoja, joita päivänvalossa ei muistetakaan. Ja romantiikasta yleensä elämään laventaen: kun tulet sanallisesti huijatuksi, olet kuutamolla.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
